Kaksi niin tyystin erilaista kirjaa!

Stig Ericson

Varokaa Punanahkoja

Alkuteos: Akta er frö röskin

Kuvittanut Nils Stödberg

Otava, 1980

70 s.

Stig Ericsonin lastenkirja kertoo Ruotsalaisesta siirtolaisperheestä, joka asettuu uudisraivaajiksi Minnesotaan. Perheeseen kuuluu isä, joka ei laulele juuri koskaan ja äiti, joka taas  tykkää laulella, sekä Pikku-Jussi erotuksena isoisä Johanista (Jussi) joka on jäänyt Ruotsiin. Jussi on 10-vuotias.Vapaalan uudistilaa ympäröi metsä ja metsissä asuu intiaaneja, Chippewoja. Eräänä päivänä, sinä samana, jona Pikku-Jussi on luvatta koskenut isän pyssyyn, joka riippuu tuvan oven päällä, tulee kylän pastori käymään. Pastori varoittaa intiaaneista ja kertoo neljä vuotta aiemmin tapahtuneesta sioux-intiaanien tekemästä verilöylystä, jossa kristitty veri vuoti. Pastorin lähdettyä Jussi saa isältä k.orvapuustin, kun isä on huomannut, että ase on laitettu väärinpäin paikoilleen, eli siihen on koskettu, vaikka on kielletty. Jussi karkaa suutuksissaan metsään.

"Metsä tulvi outoja ääniä. Hän jatkoi matkaa. Nyt hän oli jo melkein varma tiestä. Hetken päästä hän tuli pienelle aukiolle. Se ei ollutkaan oikea tie! Hän pysähtyi ja katseli ympärilleen. Aukion reunalla näkyi kasvavan vattuja. Hän oli yhä peloissaan, mutta edelleen myös nälissään ja niin hän meni vattupensaita kohti, istahti pensaan juureen matalalle kivelle ja popsi kauan marjoja. Hän ahmi vadelmia ja seuraili pikku hyönteisiä ruskeiden kasvinvarsien lomassa. Eikä enää pelottanutkaan niin. Silloin kuului ihan läheltä heikko ääni. Hän vilkaisi ylös - ja aivan muutaman jalan päässä seisoi kuin seisoikin intiaani."

Pieni nopealukuinen kirja, jonka sanoma on yksinkertainen. Kaikki me olemme samanlaisia - ihmisiä, joiden suonissa virtaa yhtälainen veri. Intiaani siinä missä siirtolainenkin voi olla hyvä tai paha. Pikku-Jussi kohtaama intiaani Kio-Sey johdattaa Pikku-Jussin turvallisesti kotinurkille.

---

Kirjankansibingo: seikkailu

 

Runa

Sif Randal

WSOY, 1920

157 s.

Nimimerkki Runan taakse kätkeytyy satukirjailija Elsa Beskow. Sif Randal kertoo nuoresta miehestä, Sten Bärmanista, joka on tehnyt loistavan väitöskirjan, mutta epäonnistuu väitöstilaisuuden puolustuksessa, koska hänen sanallinen suuantinsa ei ole samaa luokkaa kuin kirjalliset kyvyt. Vastaväittäjästä Dosentti Sverker Randalista tulee hänen vastustajansa, jota vastaan Bärman taistelee lehtimiehenä. Sitten Bärman tapaa Sif Randalin, Dosentti Randalin nuoren vaimon, ja tämä loistaa kuin aurinko hänen maisemansa yllä. Bärman tietää kuitenkin, että hänen on mahdotonta saada Sifiä eikä voi kuin kaukaa palvoa häntä.  Tämä palvominen käy kuitenkin Bärmanille kalliiksi. Hän näivettyy ja sairastuu ja menettää elämänhalunsa.

Teoksessa on vahva kristillinen sanoma ja rukouksen merkityksestä ja anteeksiannosta. Teos on jatkoa Runan aiempiin Valkolilja ja Valkoliljan tytär -teoksiin. Valkoliljan olenkin lukenut, mutta Valkoliljan tytärtä en. 

Ei hassumpi teos.

Kummastus:

"oli kömpinyt Jobin-ystävään" 

Mikä on Jobin-ystävä, johon voi kömpiä?

Elämänviisaudeksi tätä voisi kutsua:

"lihan ylivalta tylsyttää hengen"

 ---

Kirjankansibingo: Hieno fontti

3. BINGO!