Erkki Hynönen: Olupandu!

Erkki Hynönen

Olupandu - Suuren kiitoksen leiri!

Suomen Lähetysseura,1963

Suomalaisen lähetystyöntekijän päiväkirja 19.7.1962-31.12.1962 Bushmannien parissa silloisen Ambomaalla, Okavango-joen varrella, nykyisin Namibiaa.

"Iltapäivällä tapasin Ndengun ja Kongon, kaksi internaatin poikaa. He tulivat metsästä kummallakin mielenkiintoinen juurikasnippu kädessään. Juurikkaat olivat omanbibo-nimisiä juurimukuloita, metsän ihmisten herkkuruokaa. Ne olivat keskimäärin kananmunan kokoisia muodoltaan nnaurista muistuttavia, eivät aivan niin littteitä, ja väriltään ruskeanharmaita. Pojat sanoivat paistavansa ne hiilloksella ja sitten popsivansa poskiinsa. Ehkäpä pensastolaisemännillä on paremmat reseptit niitten valmistamiseen. Olisipa mielenkiintoista tietää ja päästä joskus maistamaankin omambiboja."

Olupandu, mikä sana siis tarkoittaa Suuren kiitoksen leiriä on ihan kiintoisa kirja suomalaisesta lähetystyöstä Afrikassa. Jossain määrin kirjan rasituksena on tyyliseikat kuvauksessa, toisaalta aika ja kulttuuriaspekti ovat myös kiinnostusta lisääviä tekijöitä.  Mikä tässä kirjassa ja kerronnassa  erityisesti kiinnosti oli maininnat metsästä. 

"Metsä luonnollisesti vetää voimakkaasti puoleensa siellä syntynyttä ja koko elämänsä siellä viettänyttä ihmistä. Vaikka se onkin tällä hetkellä melkein kuivimmillaan ja myös rumimmillalan, kun useimmat puut ovat lehdettömiä, niin se on kuitenkin se paikka, missä pensastolainen tuntee olevansa kotonaan."

Ajatus metsästä, näin suomalaisena on varmaan ihan erilainen, kuin ajatus metsästä jossain Afrikassa. Lisäksi jännitteen ja vastakkaisuuden tuo esiin tämän kirjan kuvaus bushmanneista pensastolaisina.  Pensasto on kaukana suomalaisen metsä-ajatuksesta. Lisäksi seutu, jossa tässä puhutaan, nykyisin Namibiaa, on maantieteellisesti suurelta osin aavikkoa.  

Päiväkirjamerkinnät ovat lyhyitä. Toistavat paljolti samaa, pellonraivausta ja arkisia kuvauksia. Paikallisväri ja alkuperäisväestön tavat ja kulttuuri-ilmentymiä tulee kuitenkin esille: kuinka pelot vaikuttavat ja mitä on vaeltaa pitkiä matkoja vedenhakureissuilla, kuinka vanhat ja kykenemättömät jäävät tienoheen hylätyiksi, kun he eivät jaksa pysyä matkassa.

Kaiken kaikkiaan ihan mukava lukukokemus.

Ihmeteltävää kerrakseen:

"Pastori Ihamäki lähti Hereromaalle ostamaan meille lahjoitettua traktoria."

Ostaa - lahjoittaa, täysin vastakkaiset ilmaukset, mutta kuvastanee afrikkalaista ajatuksenjuoksua.

Ilmaukset:

"Kauriin takakontti"

Ilmeisesti tarkoitetaan takakoipea. Takakontista tulee lähinnä mieleen auton takakontti. 

---

Tällä aloitan oman osuuteni "Mennään metsään" -haasteessani.