Lisa See: Lumikukka ja salainen viuhka!

Lisa See

Lumikukka ja salainen viuhka

Snow Flower and the Secret Fan

Suomentanut Hanna Tarkka

WSOY, 2006

417 +1 s.

"Olen »se joka ei vielä ole kuollut» kuten kylässämme sanotaan - leski, kahdeksankymmentävuotias."

Kirjan kertojaminä on Lilja, joka kertoo elämänsä tarinaa lapsuudesta aikuisuuteen. Kasvutarinaa ystävyydestä, jonka piti kestää eliniän, mutta sai kolhun väärinymmärryksen vuoksi.

Lisa Seen Lumikukka ja salainen viuhka kertoo Kiinan naisista 1800-luvun puolivälin paikkeilla, Taiping-kapinan molemmin puolin. Tarina on järkyttävän herkkä, koskettava monella tavalla. 

"Hiljaisuuden rikkoi puheellaan madame Wang. »Tyttö on todella suloinen, mutta kultaiset liljat ovat elämässä paljon tärkeämmät kuin sievät kasvot. Kauniit kasvot ovat taivaan lahja, mutta pienillä jaloilla saatetaan nostaa tytön sosiaalista asemaa. Tästä lienemme kaikki samaa mieltä. Mitä sitten tapahtuukin, se riippuu perheen isästä.»"

 En ole pitkään aikaan lukenut mitään niin järkyttävää, kuin kuvaus siitä, miten 6-7 -vuotiaiden Liljan, hänen pikkusiskonsa ja serkkunsa jalat sidottiin, jotta niitä tuli pienet ja sievät 'liljankukat'. Pikkusisko - Kolmas tyttö - saakin sitten verenmyrkytyksen ja kuolee.

»Vain kipu tekee sinusta kauniin. Vain kärsimys tuo sinulle rauhan. Minä sidon, minä käärin, mutta palkinnon saat sinä.»

Tätä kiinalaisen äidin mantraa Liljakin myöhemmin toistaa sitoessaan oman tyttärensä jalat.

Tuntuu käsittämättömältä, miten tämä kidutusta vastaava tapa on voinut säilyä osassa Kiinaa yli tuhat vuotta ja niinkin pitkälle, kuin 1950-luvulle. 

Paitsi, että pienet jalat olivat merkki yhteiskunnallisesta asemasta, ne sitoivat naiset kotiin. Runnelluilla, typistetyillä jaloilla ei voinut kävellä pitkiä matkoja, Naiset olivat sidottuja kotiin ja sielläkin lähinnä 'naisten kamariin'.

Lilja nousee pienine jalkoineen yhteiskunnan portailla, hänestä tulee arvostetu rouva Lu. Mutta merkitseekö arvostettu asema kaikkea. Avioliittoa tärkeämpi on ikuinen ystävyysliitto Lumikukan kanssa, lapsena luvattu ja paperille kirjattu. Lilja ja Lumikukka kirjoittavat toisille viestejä salaisella naisten nu shu -kirjoituksella. Näitä viestejä he kirjoittavat toisilleen erityiseen viuhkaan, joka kulkee tytöltä toiselle.

Lilja ja Lumikukka ovat samanikäisiä, heillä on paljon yhteistä, mutta myös eroa. Lilja on taipuvainen, perinteisiin myöntynyt. Lumikukka herkempi ja asioita pohtivampi, uteliaampi. 

Hyvä neuvo:

 »Lue tuhat kirjaa, niin sanasi virtaavat kuin vuo.»

- Lu-sedän sanat Liljan pojalle.

Jos haluat tutustua Kiinan menneisyyteen ja kulttuuriin ja erityisesti naisen asemaan Kiinanlaisessa kulttuurissa,  niin tämä kirja avaa sinulle siihen hyvän näköalan. Tarinan taustalla ja naisen aseman määrittelijänä  on kungfutzelainen filosofia. 

---

Kirjan on lukenut myös Mia, jonka iholle kirja tuli.  Todellakin hyvin sanottu. Tämä kirja tuli tosiaankin iholle.