Oscar Wilde: Onnellinen prinssi ja muita kertomuksia.

 

Oscar Wilde

Onnellinen prinssi ja muita kertomuksia

Suomentanut Helmi Setälä

Otava, 1907

Gutenberg

 

En ole aiemmin suuremmin Oscar Wildeä lukenut, paitsi joitakin hänen mietelauseitaan. Toki nimenä Onnellinen Prinssi on tuttu ja ehkä jossain muodossa tämä on tullut luettuakin, sillä muistikuvia sadusta on mielessäni ollut ja olen sitä antikvariaateista kirjanakin etsinyt. En vain ole löytänyt sellaista kuvakirjaversiota mikä olisi miellyttänyt. 

Onnellisen Prinssin 'päähenkilöt' on kultainen patsas ja pääskynen, joka on matkalla Egyptiin. Alku tuo mieleen Hans Christian Andersenin sadut, erityiseti sadun keisarin uusista vaatteista. Hiema satiirintuntua. 

”Kaikki häntä ihailivat. "Hän on yhtä kaunis kuin tuuliviiri", huomautti yksi kaupungin neuvoksista, joka oli ymmärtävinään taidetta; "mutta yhtä hyödyllinen hän ei ole", lisäsi hän, sillä hän pelkäsi ihmisten luulevan häntä epäkäytännölliseksi, ja sitä hän ei todellakaan ollut”

Tarinnssa on hyvän sadun lumoa, monipuolinen ja värikäs sanasto ja ilmaisu. Hieman erikoisempi ja aikuisempaan suuntaan viittaa sana koketti.

Itsekäs jättiläinen on myös ennestään tuttu satu,, josta en tosin tiedä, missä yhteydessä olen satuun tutustunut. Hyvin viehättävä satu, jonka lopussa on kristillistä symboliikkaa.

Ruusu ja satakieli puolestaan on hieman erilainen. Siinä, missä Onnellinen Prinssi ja Itsekäs Jättiläinen sopivat myös lapsille pitäisin Ruusu ja satakieli -satua lähinnä aikuisille suunnattuna. Tämä satu on myös sävyltään hyvin erirlainen ja ainakin itse koin sen hieman masentavana. Satu herätti kysymyksen, oliko satakielen uhraus turha tai ymmärrämmeko ihmisinä todellisen ja aidon rakkauden?

Uskollinen ystävä  on ennestään tuntematon, vahvasti satiirinen tarina, samoin kokoelman päättävä Ihmeellinen raketti,

jossa oli yllättäen viittaus Suomeen, tosin sadunomaisen luonteen mukaisesti.

Kuninkaan pojan häitä oli määrä viettää, ja sen johdosta pantiin toimeen suuria juhlallisuuksia. Hän oli odottanut kokonaisen vuoden morsiantansa, ja vihdoin tämä oli saapunut. Hän oli venäläinen prinsessa, ja koko matkan aina Suomesta saakka hän oli ajanut reessä, jota kuusi poroa oli vetämässä.

 Uskollinen ystävä puhutteli traagisessa ironiassaan, kun taas Ihmeellinen raketti on näistä viidestä kaikkein heikoin kerronnaltaan. Sadussa kuninkaallisten häiden kunniaksi järjestetään ilotulitus, ja ilotulitteet keskustelevat. Tuntuu jotenkin hassulta kun raketti puhuu itsestään 'ihmisenä'. Kyseessä on tietysti allegorinen juttu ja kyllähän tässäkin on ajatuksia ja syvällisyyttä.

Ei ollenkaan huono Gutenberg-löytö ja mielelläni ottaisin tämän teoksen kirjahyllyynikin, jos löytäisin kyllin edustavan ja kiintoisan painoksen ja ainakin Onnellinen Prinssi ja Itsekäs Jättiläinen olisi kiva omistaa kuvakirjoina, mutta paljon riippuu taiteilijastakin.

---

Tällä mukana Joken Gutenberg -lukuhaasteessa.