Merja Issa: Viinitarhan valtiaat!

 

Merja Issa

Viinitarhan valtiaat

Päivä, 2005

463.

Viinitarhan valtiaat kertoo tarinan Karimista, joka onnkristityn arabiperheen poika, ei vanhin, eikä nuorin, vaan siitä väliltä. Karimin tarina on kipeä tarina pojasta, jolla on hallitseva isä. Saderit ovat kauppiassukua. Isän ja Karimin välit rikkoutuvat, kun Karim viettelee isoveljensä Salimin  morsiamen Zahran. Karim kihlautuu vastoin haluaan Zahran kanssa. Zahrasta tulee Karimin varjo, joka kulkee hänen mukanaan. Zahra takertuu Karimiin tavalla, jota Karim ei kestä. Hän haluaisi purkaa kihlauksen, tunnustaa Zahran vanhemille, että ei rakastanut Zahraa, mutta isä ei salli sitä. Karimin pitää Zahran kuoltuakin elää kuin olisi tämän kihlattu.

Karimin muuttaa Espanjaan, josa elää kymmenkunta vuotta, kunnes kuulee, että isä on sairastunut. Hän palaa Israeliin ja saa kuulla, että isä on kuollut."

On raastavaa lukea Karimista, kuinka häntä hyljeksitään. Karim joutuu nukkumaan "kuin rotta ruokavarastossa ja pesulassa". Myös perinnönjaossa, jota viivytetään ja viivytetään hänet jätetään "vain murusille". Kuinka kärsinkään Karimin kanssa lukiessani, vaikka lopulta selviääkin, että hän ei olekaan vain vääryyttä kärsivä perheen jäsen, vaan itsekin vääryyttä tehnyt koltiainen ja hurvittelija.

Karim  alkaa elättää itseään turistibussin kuljettajana ja tutustuu messiaaseen juutalaiseen Benjaminiin ja rakastuu kristittyyn arabityttöön Julietiin. Espanjassa on myös Carmen, joka soittaa Karimille ja pyytää tätä palaamaan Espanjaan, hänellä on erityinen uutinen, jota ei voi kertoa puhelimessa. Karim alkaa myös rakentaa kotinsa rinteille viinitarhaa, tietämättä saako hän lopulta pitää viinitarhan itsellään vain meneenkö se perinnönjaossa muille.

Viinitarhan valtiaat on kristillistä kirjallisuutta, jossa varsinainen kristillinen sanoma tulee vasta aivan lopussa, vaikkakin joihinkin raamatullisiin tapahtumiin viitataan turistien kiertoajeluilla. Nämä tuovat esiin Israelin historiaa myös ei raamatullisella tavalla ja ovat kiintoisia. Itse oivalsin aivan uudella tavalla Raamatun kertomuksen ja sanat Pietarille: "Tälle kalliolle, mnnä rakennan kirkkoni" ja oman käyntini paikalla, josta kohtauksessa puhutiin.

Viinitarhan valtiaat on ennen kaikkea Karimin tarina, hieman epätavanomainen kasvutarina keskellä maailmaa, jossa attentaatit ja terroriteot luovat epävarmuutta. Varjoja ja epävarmuutta Karimin elämään luo myös menneisyyden haamut, joista ei pääse eroon, vai pääseekö. Tämä on myös perheen tarina. Tarina anteeksiannosta ja sovituksesta.

En ymmärrä Karimin määritelmää Julietista, kun hän kutsuu tätä "pikku kiroilijaksi" tämän hyräillessä psalmilaulua. Kyseessä ei kuitenkaan voi olla painovirhekään, varsinkin, kun viittaus kiroiluun toistuu, mutta misssään ei näy viittaustakkaan siihen, että Juliet todella olisi kiroillut. Ei, en ymmärrä. Tosin, jostain olen lukenut että sanoilla siunaus ja kirous olisi jonkinlainen yhteinen tausta.

Pidän kirjailijan tavasta tuoda esiin arabikulttuuria hieman erilaisesta näkökulmasta. Teoksessa on muutamia espanjankielisiä ja arabiankielisiä sanontoja, runo- ja lauluviittauksia sekä viittauksia Miron ja Chagalin taiteeseen.

Päällimmäisenä tästä lukukokemuksesta jää epätavanomaisuuden maku. Rakkaustarinanakaan ei lainkaan tavallinen. 

"Eilen näin hänet unessa.

Maa alla oli peitetty jasmiinein.

Jos uneni toteutuisi,

mikä ettei, niin kuin silkka kävely

niin käymme elämänkin läpi."

Kirkko ja kaupunki -lehden lukuhaaste kohta 18: Kirja, joka kertoo isästä ja pojasta, sillä vaikka isä on kuollut, on hänellä roolinsa tässä tarinassa.