Geraldine McCaughrean: Juna seis!

 

Geraldine McCaughrean

Alkuteos: Stop the Train!

Juna seis!

Suomentanut Kaisa Kattelus

Tammi, 2001

291 s.

Aurinko porotti raivopäisenä kuin Cissyn äiti. Cissystä tuntui kuin hänen sydämensä olisi alkanut kiehua, kuin se olisi kuplinut kurkussa saakka. Hän tiesi että nyt ei saisi itkeä - että itkeminen ei suinkaan lievittäisi äidin eikä auringon vihaa mutta silti kyyneleet noruivat hänen luomiensa alta arabikumin tavoin.

Cissy Sissney on eräällä tavalla tarinan päähenkilö, vaikka toki paljon muitakin henkilöitä mainitaan, mutta Cissy on kuitenkin esillä siellä ja täällä.  Hulbert Sissney on Cissyn isä., joka kutsuu Cissyä kisuksi. Cissyn äidin, Hildyn kanssa he perustavat puodin Firenzeen, vastikään uudisasukkaille avatussa kaupungissa Oklahomassa.

Sukset menevät kuitenkin ristiin Sissneyn pariskunnalla, ja lopulta Hildy matkustaa äitinsä luokse. Syynä tähän ei ole ainoastaan se, että Hulbert avaa kymmenellä dollarilla ensimmäisen pankkitilin kaupungin pankissa, josta saa kuuulla:

- Oletko sinä antanut kymmenen dollaria meidän rahoja ventovieraalle? Sitten olet vielä suurempi houkka kuin arvasinkaan! Kuvitteletko tosissasi, että saat ne joskus takaisin? 

Hildy lähtee, koska kaupunki on paitsiossa. Kun uudisasukkaat ensi kerran astuivat Firenzen maaperälle vallatakseen  itselleen maapalstan, halusi rautatieyhtiön edustaja ostaa palstat yhtiölle. Asukkaat eivät kuitenkaan halunneet yhtiön vuokralaisiksi eivätkä suostuneet kauppoihin. Lopulta jopa edustajan oma poika rekisteröi palstan omiin nimiinsä ja jättää agiteerauksen. Tästä suivaantuneena rautatieyhtiön edustaja ilmoittaa, että tästä lähtien juna ei pysähdy kaupungissa, mikä on kaupungin loppu, sillä ilman rautatietä ei kaupunki tule toimeen. Ensi alkuun preerialla ei ole kuin tyhjyyttä, pikku hiljaa alkaa nousta turvemajoja ynnä muuta. Mutta se rautatie. Miten kaupunki voidaan saada eläväksi ilman rautatietä. Asukkaat päättävät, että juna täytyy saada pysähtymään, ja kyllä he keinoja keksivätkin. Niin pienet kuin suuretkin eivätkä kaikki keinot ole kauniita.

Juna seis! on hulvaton tarina lännenasuttamisen ajoilta. Ei ehkä ihan historiallinen, sillä sen verran erikoista meno kaupungissa on. Ihmisetkin ovat persoonallisuuksia, joista ei ryytiä tai ruutia puutu. Kerronta on vallatonta, ei ehkä sillä tavalla vallatonta kuin suomalaisissa farsseissa, vaan ilmeikkäällä tavalla vallatonta, hieman humoristista, mutta samalla vakavaa, ehkä mukana on hippunen satiiriakin mukana. Kun välillä alkaa todella olla pelottavat tilanteet ja jännitys kohoaa, niin kokonaisuutena jää kuitenkin mieleen tarinan lämminhenkisyys, jossa yhteenpuhaltaminen saa hiilet palamaan kirkkaalla liekillä.

Mukavia, kutkuttavia juonenkäänteitä ja ilmaisuja. Tämän kirjan parissa ei ole tylsää.

Ilmaisun voimaa:

Härskiä kuin maito kuolleessa kissassa

Räystäiden jääpuikot itkivät itsensä olemattomiin

Kaupungin persoonallisuuksista mainittakoon Loucienne-neiti,  joka tuli kaupunkiin morsianehdokkaana, mutta jäi toiseksi ja ryhtyi opettajaksi. Hän noudatti hyvin epätavallista opetussuunnitelmaa opettaen lapsille kaikenlaisia käytännöntaitoja luku- ja kirjoitustaidon sijasta, mutta hän olikin sukujuuriltaan osittain Choctav-heimoa.

Joitakin kirjallisuusviitteitä teoksesta löytyy, muun muassa Oscar Wildeen viitataan, Mietin vain, onko hän todella pitänyt esitelmän Cincinnatissa 'kodin ja työn estetiikasta'. 

...

Tällä valloitan Oklahoman osavaltion kirjallisessa Yhdysvaltain osavaltiovalloituksessani.

Tällä mukana Porin lukuhaasteessa, kohta seitsemän: Kirjassa matkustetaan kulkuneuvolla. Tämä sopisi erinomaisesti myös Kirjankannet auki -lukuhaasteeni kohtaan 14, sillä tämän teoksen kansissa on todella erikoinen fontti. Kannet ovat muutenkin kiinnostavat ja hyvin suunniteltu. Ne on Markko Tainan käsialaa.