keskiviikko 17. marraskuuta 2021

Odd Bang-Hansen: Portaat halki aikojen!

 

Odd Bang-Hansen

Portaat halki aikojen

Alkuteos: Trapp med ni trinn

Suomentanut A. Kolula

Tammi, 1952

209 s.

Seikkailu, jonka teoksen päähenkilöt Mona ja Viggo kokevat saa alkunsa vuoden  pahimpana päivänä, joka on 31. tammikuuta. Silloin lasten isä lähettää heidät viemään veroilmoitusta Raatihuoneelle. Toimitttuaan isän asian lapset menevät sisälle Raatihuoneeseen ja sen kellotoriiin, jossa he tapaavat miehen, joka kertoo heille uudesta tähtitieteellisestä kellosta, jota torniin ollaan asentamassa. Kello näyttäisi niin päivät kuin kuun vaiheet, vuoksen ja luoteen, karkauspäivän ja pääsiäispäivän ja tähtien kierroksetkin taivaalla. Sitten mies lähteen noutamaan puuttuvaa kuukausikiekkoa valajalta ja kieltää lapsia koskemasta mihinkään, sillä silloin "maailmkirjat saattasivat mennä sekaisin". No lapset jäävät kellotorniin ja saavat päähänsä kurkistaa kellonaukoista ulos torille. He hivuttautuvat varovasti vuosirenkaiden läpi, mutta sitten Viggo hipaissee jotakin rengasta, joka alkaa pyöriä, kunnes lukittautuu ja lapset huomaavat olevansa aivan oudossa paikassa. He ovat siirtyneet ajassa sata vuotta taaksepäin.

Tarinan ensimmäinen luku on merkitty numerolla 9, mikä tarkoittaa 1900-lukua, seuraavea on 8, eli 1800-luku ja näin luvut alenevat alusta loppuun aina ykköseen asti, jolloin ollaan tuhat-luvulla. Lapset liikkuvat ajassa ympäri Eurooppaa ja kohtaavat ihmisiä niin hisstoriaan liittyen (Englannin kuningatar Elisabeth 1 (ei tosin vielä kuningattarena) ja kirjailija Boggagion, joka aikoo polttaa Firenzen ruttoepidemiasta kertovan tarinakokoelmansa. Joitain nimiä minun täytyi googlata, kun halusin tietää vähän enemmän historiallisuudesta (Ruotsin kuninkaat Emund ja Olavi Sylikuningas). Tultaessa 1400-luvulle viitattiin vuoteen 1439 ja kolmen kuukauden juhlimiseen  Firenzessä, mainittiin San Marcon luostari, käsikirjoitukset ja  Itä-Rooman keisari Paleologus. Paleologus hieman eri muodossa löytyi ja san Marcon luostari, mutta käsikirjoitukset jäi hämärän peittoon samoin kuin kolmen kuukauden juhlinta.

Muutamia Suomi-Bongauksia:

"Sanoitko sinä Finnerud?" Viggo kysyi varovaisesti. "Onko hän Finnerud nimiseltä seudulta Nordmarkista?" " Niin kai, sukuk on sieltä päin", teurastaja vastasi ja pisteli uudelleen sian reittä. " Kai heillä joskus on ollut jokin muukin nimi, mutta nyt he itsekin käyttävät Finnerudia. Muistan isoisäni kertoneen, että siellä Finnerudissa puhuttiin entisaikoina suomen kieltä. Hän tapasi heitä käydessään metsällä. Sinne erämaahan tuli niin harvoin vieraita ja lapset oppivat suomen keilen vanhemmiltaan. He ovat aina olleet oikeita metsäläisiä - nuo finnerudilaiset."


"Ja minä aion mahdollisimman pian mennä naimsiiin", hän lisäsi ylpeästi. " Onko morsiamesi Suomessa", Mona kysyi. "Ei. Hänen nimensä on Jaana ja hän asuu Tukholmassa. Hän on palvelijattarena kuningattarella. Ja kun on pantu vähän kirstun pohjalle vuosien kuluessa, niin..." Vartija taputti rintaansa tyytyväisen näköisenä ja näytti hiukan salaperäiseltä. 

Mona alkoi höristellä korviaan. Jaana nimi tuntui hänestä tutulta. Varovaisesti hän kysyi: "Tuo morsiamesi - Jaana - joka on Tukholmassa... Sanohan, osaako hän ennustaa? Vartija tähysteli häntä läpitunkevasti. "Ennustaa? Kyllä hän osaa. Ette kai väitä, että olette tavanneet hänet? Silloinko, kun olitte Tukholmassa? Mona mietti hetken ennen kuin keksi mitä hänen pitäisi vastata: " Tuota...olemme vain kuulleet hänestä. Eräs välskäri joka tunsi hänet, on kertonut."

Portaat halki aikojen on vinkeä teos, joka on saanut ensimmäisen palkinnon suuressa pohjoismaisessa nuorisokirjakillpailussa vuonna 1952. Se, kuinka pätevää historiantuntemusta tästä saa on sitten asia erikseen. Viittaus Välskärin kertomuksiin, joita en itse ole lukenut sai minut mietteliääksi. Tuntisiko norjalaiset koululaiset nämä kertomkset ja ovatko ne oikeaa historiaa? Esimerkiksi, kun lapset 1700-luvulla ovat Tanskassa ja tapaavat kirjailja Ludvig Holbergin, mutta myös tämän näytelmän hahmon Jeppe Niilonpojan. Tuntuu siltä, että todellinen historia ja fiktiiviset tarinat sekoittuvat. Lopulta lapset palaavat takaisin ja heräävät kellotornissa. Oliko kaikki ollut unta? Monalla on kummallinen punainen jälki niskassaan, aivan kuin puukonterä olisi sitä kevyesti sivaltanut.

 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jättäessäsi kommentin olet tietoinen, että antamasi tiedot jäävät blogin kommentteihin, ellei minulla ole syystä tai toisesta syytä poistaa kommenttia. Sinulla on oikeus pyytää kommenttisi poistoa jos et itse voi sitä tehdä. Tällöin sinun tulee antaa yksilöity tieto poistettavaksi pyydetystä kommentista. Tämän blogin pitäjä ei pidä sähköpostilistoja eikä keräile tietoja ihmisten yksityiselämästä. Pyydettyjä sähköpostiosoitteita käytetään vain niihin tarkoituksiin, joita varten niitä on pyydetty.