Pia Vilkman
Hämähäkkilintu
Päivä, 2006
126 s.
Hämähäkkilintu on kertomus Iinasta ja elämästä Down-lapsen arjessa. Pieniä, yksilöllisiä tapahtumia sieltä ja täältä elämänvarrella. Ei mitenkään kronologisessa järjestyksessä. Mukavasti, rakkaudella kerrottu, niin ilot kuin surut, jälkimmäisiä kuitenkaan märehtimättä tai suurentelematta.Jokaisen lyhyehkön luvun lopussa on jae Raamatusta luvun teemaan sopien. Kristityn perheen arkea sellaisena kuin todellisessa elämässä näyttäytyy - pienine ihmeineen.
Tällainen pieni arjen ihme on tapahtuma, kun äiti työntää lastenrattailla toista lasta ja vetää perässään rattikelkalla toista matkalla neuvolaan. Matkaa on ja uuvuttaa. Kuinka tästä selviää, mietii äiti.
"Samanaikaisestsi kadun toisella puolella käveli minulle tuntematon naishenkilö. HÄn katseli minuun päin ja hymyili. Pohdin mielessäni, luuleeko hän minua joksikin toiseksi. Tuttavkseen. Voi ei, hän tulee kadun yli, kuin jotain sanoakseen, mietin itsekseni. - Hei, ajattelin tuossa, että on varmasti todella raskasta samalla vetää tuota kelkkaa ja työntää vaunuja. - Niin, niinhän se on, vastailin hämilläni. - Olet varmaankin menossa tuonne keskustaan päin. Meillä on sama matka. Voinko auttaa ja vaikka vetää tuota kelkkaa? Siitä ei olisi minulle ollenkaan vaivaa. ---
Vähän ennen neuvolaa tiet erkanevat, nainen jatkaa toiseen suntaan. Äiti kiittää ja jatkaa matkaaa muutaman askeleen, kääntyy ja huomaa kävelijän kadonneen. Häntä ei enää ollut suorien pitkien katujen risteyksessä. Enkelikö? Rukousvastaus kuitenkin, uskoi enkeleihin tai ei.
Tämä ei niinkään ole tietokirja Downin syndroomasta, vaikka pieni esittely siitä onkin ensilehdillä. Tämä on ennemminkin puheenvuoro elämän oikeutuksesta ja merkityksestä. Mikä minua erityisesti puhutteli oli ihmisyyden arvostus. Se, että äiti kysyi tyttäreltään luvan kirjoittaa tämän elämästä kirja, on hieno piirre, arvostuksen osoitus. Hänelläkin, jolla ymmärrys on pieni, on oikeutuksensa.
---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Älä roskaa!