Tampereen sotakirja II - Kalevankankaan rakkauksia
Warelia, 2021
Kansisuunnittelu Irina Luoto (Etukannen kuva: Kimmo Kaivanto, Tori 1976)
287 s.
"Älä huolehdi sodasta tai rauhasta. Ne eivät ole ihmisen kädessä, mutta armo on, jotta toteutuisit. Etsi sitä". - Lasse Heikkilä
Tampereesta, sen ihmisistä ja taisteluista kertoo Timo Malmi ja jatkaa kierrosta Kalevankankaan hautausmaalle, sinne haudattujen kirjailijoiden, siviilien elämään samaistuen draaman otteella. Mutta ei vain Tampere ja Kalevankangas ole läsnä, Tampereen, vuoden 1918 taistelut laajenevat koskemaan suomalaisten kohtalonvuosia ja -hetkiä Kannaksella, Syvärillä.
"Tampere on tuulen ja taistelun, veden ja maan kohtaamispaikka, sovinnon kaupunki, missä Tammerkosken pauhu kuuluu kaikille. Kaupungin asukkaiden rakkauden juuret ovat maisemassa, vapaan veden kohinassa. Hellyys ja toisesta huolehtiminen virtaavat yhä tamperelaisissa katseissa. Hämeensillalla hyvän löytää vastaantulijan silmien valosta. Kyäs tiat. Kalevankangaskierros puhuu nykylukijalle sukupolvien äänellä, rohkaisee itsenäisyyteen, yhtenäisyyteen. Hautapaasista häivähtää jokaisen vaeltajan tarina."
Kuten jo ykkösosan esittelyssä sanoin, tämä ei ole oikein minun ominta kirjallisuutta, ilman runoutta tämä olisi liian rankkaa luettavaa, mutta , tässä on myös jotain, mikä kolahtaa. Avaa näkymiä laajemmalle kuin oman pienen päänupin sisälle. Kuten tämäkin, Yrjö Jylhän suomennos:
Itä on itä ja länsi on länsi, ei ne kohtaa toisiaan, kunis edessä Herran tuomion, on taivas kohtaava maan, mut' ei ole itää, länttäkään, rajaviivoja, heimoja ei, miss' ankara luonto vastakkain kaks uljasta miestä vei - Yrjö Jylhä Kiplingin balladista idästä ja lännestä.
Kuinka ajankohtainen ajatus. Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaa? Sitä sopii kysyä.
Erikoinen oli myös tieto siitä, että aikoinaan, ennen vuotta 1944, "köyhäinavun vastaanottaminen johti äänioikeuden menetykseen kunnallisissa ja valtiollisisa vaaleissa." Kuinkahan moni tänä päivänä voisi äänestää, jos tämä laki olisi vielä voimassa. Voi aikoja!
Erikoinen, ehkä hieman pateettinenkin, romantisoitu kuva, mutta kotiseuturakkaudella, arvostuksella ja kunnioittaen kirjoitettu teos, jossa on paljon tärkeää asiaa. Ja jos minun oli vaikea määritellä tätä teosta mihinkään kategoriaan, niin määritellessäni tämän draamaksi en paljon erehtynyt, sillä kirjailija itse on sen näin etulehdelle määritellyt.
...
Helmet 2023 -lukuhaaste kohta 44: Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et yleensä lue
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Älä roskaa!