25 maaliskuuta 2023

Ville Hytönen (toim.) Poetiikkaa III!

Poetiikkaa III

Toimittanut Ville Hytönen

Savukeidas, 2014

Pieni,kahdeksan eri kirjoittajan esseitä poetiikasta eli runouden teoriasta. Ihan mielenkiintoisia, kysymyksiäkin herättäviä näkemyksiä ja ajatuksia. Tässä muutama poiminta.

"Yksilöllä ei ole suurempaa todellisuutta kuin se mikä hänen päänsä sisään mahtuu." - Ville Hytönen esipuheessaan

"Ei ole mtiään sellaista alkuperäistä luonnosta pulppuavaa omaa ääntä, jota kulttuurinen aines ei olisi samentanut." - Olli Heikkonen tekstissään Neljäs poetiikka.

Itselleni yllättävä oli näkemys, että runo koettaisiin ruumiillisesti. Olen ollut ehkä enempi sillä kannalla, että runot koskettavat eniten tunteisiin. Ruumiillisuudella on ehkä jotain tekemistä rytmin kanssa, jota ilman ei kuulema ole runoakaan. Runon ruumiillisuus ja rytmi löytyivät Olli Heikkisen tekstistä.

Ajankohtaiseen, Riikka Purran ilmisaattamaan ajatukseen että 'kulttuuri on luxusta' nousi minulle V-S.Luoma-ahon tekstistä Eräs poetiikkani kysymys siitä, onko taiteilija yhteiskunnan loinen?  En tiedä tarkoittiko Luoma-aho sanoillaan näin vain oliko ajatus jotenkin ironisen retorinen heitto, toteamus siitä, miten taiteilijoista ajatellaan. 

Harvoin esseitä lukevana nämä eivät olleet kaikkein vaikeatajuisempia, vaikka paikka paikoin olikin ehkä yli ymmärryksen käyvää ajattelua.

--

Helmet 2023 -lukuhaaste kohta 17. Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja

6 kommenttia:

  1. Kirjaa lukematta tulee tuosta kulttuurin luksuksesta mieleen Maslowin tarvehierarkia. Wikipedian artikkelissa kerrotaan, että Maslow itse olisi lisännyt ylimmäiseksi tasoksi jälkeenpäin semmoisen kuin itsensä ylittämisen tarpeen. Sen tason saavuttamiseen sisältyisivät keinoina mm. taide ja hengellisyys. Monet kulttuuririennot voi sen tapaiselta katsontokannalta nähdä valtiorahoitteisina lenkkisaunoina, joissa ihminen voi ainakin kuvitella sivistävänsä itseään, mahtaako edes puhdistua? Esko Aho aikoinaan Kuopion City-Sokoksella puhuessaan muistutteli kotipaikkakuntansa sanonnasta: "Ei pidä ostaa mitä tarvitaan, vaan mitä ilman ei voida olla."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä tavallaan ymmärrän sen taiteen luksus-arvon. Se ei ehkä ole sitä, mitä ensimmäiseksi elämään tarvitaan, mutta ei ruoka ja vaatetus, turvallisuus ole ainoita, joita hyvään elämään tarvitaan. Ihmisellä on kyky unelmoida ja taide ja luovuus liittyvät siihen. Ei tulevaisuutta rakenneta ilman tätä puolta ihmisyydessä.

      Poista
  2. Minun mielestäni taide ja kulttuuri on hengenravintoa ja esimerkiksi runous tai musiikki todellakin jopa hoitavat sielua. En tulisi ilman edes toimeen. Mukavaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taiteella on todellakin suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille. Otetaan nyt esimerkiksi taide- ja musiikkiterapia ja vaikka ei olisikaan niin sanotun terapian tarpeessa, niin merkittäviä arjen ilahduttajia kuitenkin.

      Poista
  3. Mää en ois selvinny hengissä lapsuudesta, jos ei olis ollu kirjoja. Henki oli kyllä lähellä lähtä silti. Mutta kirjat piti kiinni elämässä ees jotenkin. Onko se luksusta? Kyllä mää jotenkin tavotan ton luksus-ajatuksen, ku onhan se eri asia ku uni ja ruoka jne. Mutta silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just! Asioilla on puolensa ja puolensa. Itsellenikin kirjat on tärkeitä, mutta en olisi ensisijaisesti ajatellut niitä kulttuurina, vaikka kyllähän ne kulttuuriin kuuluvat. En vain ole ajatellut kulttuurin olemusta syvemmälti.

      Poista

Älä roskaa!