Tyttölapsi nro 291
Alkuteos: Flickebarn nr 291
Suomentanut Katriina Huttunen
Tammi, 2022
197 s,
Aloitus: ERÄÄNÄ AAMUNA herään ja huomaan että olen kuollut. Ei valoa, ei ääniä, vain minä makaamassa sängyssäni, yritän hengittää, harmaa hämärä tihkuu sisään rullaverhon raosta.
Lopetus: Kiitos kustantajalleni --- ---- joka on herkkäkuuloisuudellaan ja kunnioituksellaan auttanut minua löytämään tämän kertomuksen ja rohkaissut minua kirjoittamaan sen.
Siinä välillä: Ajattelen romaania paljon, sitä miten se muuttaisi elämäni ja veisi minut jonnekin missä olisi siedettävää.--- ---- Kirjoittamisessa ei ole minulle kysymys kielestä eikä ilmaisusta vaan omasta rinnakkaismaailmasta johon saan paeta silloin kun en kestä todellisuutta. En käytä kieltä ymmärtääkseni itseäni vaan päästäkseni pakoon.
Ninni Schulman on rikoskirjailija, pohjoismaisten dekkareiden kirjoittaja. En ole näitä lukenut. Ne ei ihan ole minun genreäni. Tämä teos herätti kuitenkin mielenkiintoni, kun aikoinaan näin tästä esittelyn jossain blogissa. Kiinnostuksen herätti lapsinäkökulma ja harvinainen sairaus. Tyttölapsi nro 291 on omaelämäkerrallinen tarina olematta kuitenkaan elämäkerta. Se kertoo elämästä vaikean selkäsairauden kanssa, erilaisuudesta ja läheisriippuvuudesta. Voida tuntea olevansa rakastettu, huomioitu, osa joukosta, kuulua yhteisöön, ei vain kummajainen, jota tuijotetaan, hyljeksitään.
Lyhyet episodimaiset luvut ovat helppolukuisia, arkisia ja hyvin kuvaavia. Tarina ei etene täysin kronologisesti. Lapsuusmuistot, opiskelu sekoittuu aikuisuuteen, avioliittokuvaukseen, eroon, uuden elämänrytmin löytämisen kanssa. Kaiken keskellä isä sairaus ja hiihto on merkittävä etappi.
Vahva, herkkä, rohkea ja ainutlaatuinen tarina sisukkuudesta ja matkasta pimeydestä valoon.
Helmet 2023 -lukuhaaste kohta 14: Kirja kertoo terveydenhuollosta
Luettu myös:
Tämä kirja kosketti tunteita.
VastaaPoista