10.00 - 10.30 Senaatintorilla Joona Leppälä kertoi kokemuksiaan Japanin-matkoiltaan. Japani on kyllä kiehtova maa ja kiehtovasti JL toi esiin japanilaisen kulttuurin erityispiirteitä, kuten sen, että Japanilainen ruoka on moniulotteisempaa kuin pelkkää sushia tai kuinka Japanissa ihmiset ottavat toinen toisensa huomioon ihan eri tavalla.
11.30-12.00 edelleen Senaatintorilla oli aiheena Tiina Nopolan lastenkirjat ja niistä tehdyt elokuvat. Miksi Nopolan lastenkirjat ovat kestäneet aikaa kysymykseen uusimman Risto Räppääjän esittäjä sanoi: "Ne ovat vaan niin hyviä". Tiina Nopola itse toi esiin teosten kaksitasoisuuden, jossa aikuiset on pöhköjä ja lapset viisaita. Se on kai se sama idea Viisikoiden taustalla, tuli tässä mieleeni.
12.00-12.30 Edelleenkin Senaatintorilla keskusteltiin kirjoittamisen tulevaisuudesta. Keskustelijoina Emmi-Liia Sjöholm, Niklas Ahnberg, Niko Hallikainen ja haastattelijana Ville Blåfeld.
Niklas Ahnbergin esiin tuoma tekoälykokeilu, jossa olisi mahdollista keskustella teoksen jonkin hahmon kanssa tuntui aika utopistiselta. Tekoälyn mahdollisuuksista kirjoittamisessa hän kuitenkin on sitä mieltä, että tekoäly ei saa korvata kirjailijaa. Tekoälyn ja kirjailijan tuottaman tekstin ero on "tunteessa, että tämä on koettua tekstiä".
12.30-13.00 Hakaniemen lavalla puhuttiin maailmanpolitiikasta ja -järjestyksestä. Jaakko Iloniemeä ja Henri Vanhasta haastatteli Matti Virtanen. Keskustelusta ei paljon mieleen jäänyt, mutta iloniemen lausuma oli niitä viisaita sanoja, joita Matti Virtanen aloituspuheessaan sanoi haastattelussa kuultavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti