Mavis Hiltunen Biesanz
Helmi Mavis: A Finnish American girlhood!
North Star Press of St.Cloud, INC.
1991
199 + 1 S.
I was born in s small immigrant farm community in north-eastern Minnesota. After boys, Mother hoped for a girl, and chose the name "Mavis" from a story in Woman's World magazine, and my middle name, Helmi, after one of her four sisters. But "Helmi" is pronounced so badly in English, that following Aunt Pearl's example, I signed all school papers Mavis Pearl Hiltunen.
Kylläpä olikin viehättävä ja kiintoisa aikamatka ajassa ja paikassa suomalais-amerikkalaiseen lapsuuteen ja siirtolaisperheen arkeen vuosina 1929-1932, kun Yhdysvalloissa elettiin suuren laman alla. Kertojana perheen Mavis-tytär, joka aloittaa tarinansa ollessaan 9-vuotias, pikkuveljensä syntymästä.
Kerronta on sujuvaa ja elävää arkitapahtumien kuvausta, jota mustavalkoinen kuvitus (Mark Coyle's) vahvistaa, puhumattakaan mustavalkoisista valokuvista, jotka luovat autenttisuutta ja todellisuutta perheen vaiheisiin. Kaiken kaikkiaan tämä teos tuo mieleeni Laura Ingalss Wilderin teokset, vaikkakin ne ovat kerronnaltaan hyvinkin erilaiset. Tunnelma ja arjen tapahtumat miljöineen tämän vaikutelman tehnevät.
Mavis on syntynyt Minnesotassa suomalaiseen siirtolaisperheeseen. Hän on siis amerikkalainen ja amerikkalaistumisesta teoksessa puhutaankin. Suomalainen kulttuuri ja kieli ovat kuitenkin mausteena luomassa vivahteikkuutta tarinaan. Tämä suomalaisen ja amerikkalaisen elämäntavan limittyminen ja vuoropuhelu onkin teoksessa erikoisen kiintoisaa.
Kerronta kulkee kronologisesti vuodenkierron mukaan. Tässä tapahtumien kuljetuksessa minua hämmentääkin, kun kesken mustikkaretkien aletaan puhua Uuden Vuoden aatosta.
At midnight on New Year's Eve, Mother had gone out to look at the sky. "It's full of stars. This will be good blueberry year," she announced, wiht complete faith in her systems of omens.
Alan miettiä, millaiset luonnonolosuhteet Minnesotassa onkaan. Ei kai siellä mustikat talvella kasva. No, se on tämä kielitaitokysymys, joka välillä hankaa lukemista ja ymmärtämistä, vaikka noin suurimmaksi osaksi kerronta onkin hyvin ymmärrettävää. Kyllähän se tämäkin "takauma" talvi-iltaan kesäisen kerronnan lomassa minulle lopulta aukeni.
Kertoja tuo esiin paitsi sukuhistoriaansa myös yhteiskunnallisia oloja hyvin esille. Kuten jo ehdin sanoa, ajallisen aspekti on suuren laman alla. Eletään kaivostoiminnan alueella, kommunismi on alkanut kiinnostaa joitakin siirtolaisia. On kuultu kuinka Neuvostoliitossa on työläisten paratiisi ja Karjalassa riittää töitä. Perheen vanhin poika kiinnostuu kommunismista, mitä äiti, joka on amerikkalaistumisen kannalla, suree. Isäkään ei kommunsimi innosta. "Kommunistit eivät usko Amerikkaan eivätkä Jumalaan, he uskovat Neuvostoliittoon". Isä kuitenkin suhtautuu poikansa päätökseen jouhevasti toteamalla vain, että tämähän ei ole mikään rikollinen, vaan kunnon poika.
Myös kouluolojen kuvaus oli kiinnostavaa. Mavis kävi ensin pientä koulua, jossa oli oppilaista vain suomalaistaustaisista perheistä. Oppiaineita olivat mm:
Reading, Language, Arithmetic, Geography, History, Spelling, Grammar, Penmanship, Health, Civies, Drawing, Music, Agriculture, Physical Education and Conduct. That last was sometimes my downfall; I was a talker and a clown, and disrupted more than one lesson with my antics.
Kuvaus koulutarkastajan käynnistä tosin oli minusta hitusen liian naivi yksipuolisessa isänmaallisuus (amerikkalaisuuden näkökulmasta) teemassa. Koulutarkastajan sanoista kimposi esille myös lause, että "pojat voivat päästä jopa presidentiksi". Muitakin pieniä yksityiskohtia, kuten naisten mahdollisuus toimia opettajana päättyi avioituessa, teoksessa nousi esille.
Todellakin kiva löytö suomalaisen siirtolaisuuden arjesta satakunta vuotta sitten. Tosin minua hieman häiritsi uskottavuuden ja vähän muunkin kannalta se, että lähestulkoon kaikkien henkilöiden (10 kpl) silmien väriksi mainittiin sininen, nukeista puhumattakaan.
----
Helmet 2025 lukuhaaste kohta 38: Elämänkertaromaani. Tämä on kaunokirjallinen muistelma lähinnä lapsuudesta, mutta myös myöhempiä vaiheita sivutaan jälkisanoissa.
