Helvi Halme: Tuulimäen Raili

 

Helvi Halme

Tuulimäen Raili

Kuva ja Sana, 1944

100 s. 

Mutta tajunnasta nousi heti tietoisuus, ettei äiti sellaisesta välitä, kylmä, asiallinen, laskelmoiva äiti. Hän osaa pitää hellästi karitsaa tuolla ulkona, koska siitä saa rahaa, mutta Raili, Raili oli yksin.

 

Raili on ison, rikkaan maatalon, Tuulimäen ainoa lapsi. Kuudentoista, pian  täyttävä tytär, josta vanhemmat toivovat perillistä ja maatilan ylläpitäjää. Mutta Raili on talon nimen mukaan tuulen vietävissä. Ei hän kauaa jaksa pellolla tai kasvimaalla ahertaa, kun jo juoksee karkuun. Raili kaipaa hellyyttä.  Toverina hänellä on köyhän mökin poika, Lauri, jota vanhemmat eivät katso oikein hyvällä, eritoten äiti. 

Kun Raili satuttaa jalkansa pudotessaan hevosen selästä kutsutaan taloon lääkäri, joka kertoo Railille hengellisestä heräämisestään. Raili jää mietteliääksi. Hän kaipaa elämäänsä syvyyttä. Äiti ei katso hyvällä Railin metsässä juoksenteluja. Hän lähettää tytön kaupunkiin sukulaisiin "oppia saamaan". Ei niinkään kouluun, vaan musiikkitunteja tädin opastuksella ja käytöstapoja, muutakin kuin vapaana tuuliviirinä juoksentelua. Kaupungissa Raili tutustuu Rauhaan, joka kutsuu hänet hengelliseen nuortentilaisuuteen. Railista tulee uskovainen. Palatessaan kotiin seuraa konflikti, sillä vanhemmat, erityisesti äiti ei katso hyvällä tytön uskoa ja halua alkaa pitää pyhäkoulua kylän lapsille ja evankelioida väkeä. Hän käskee tytön mennä pellolle kyntämään. Homma, jota talon renki pitää tytölle liian raskaana ja tämä yrittääkin sanoa siitä, mutta ei. Äiti on tiukkana ja isä, joka vaikuttaa hieman armollisemmalta tiukkenee hänkin. Eikä Railin poikakaveri Laurikaan ymmärrä uskovaisia. Hänellä on omat näkemyksensä ja kokemuksensa uskovaisista. Sitten Raili sairastuu. Työ on käynyt hänelle liian raskaaksi.

 

Helvi Halmeen Tuulimäen Raili on herätyskristillistä kirjallisuutta. Helvi Halme on itse tehnyt lähetystyötä Etiopiassa. Teos on ilmestynyt sodanvuosina ja on auttamatta hieman vanhanaikainen tyyliltään ja kerronnaltaan, vaikka itse pääsanoma onkin ikiaikainen. Teoksessa on kuitenkin hengellisen heräämisen ohella puhuttelevaa ajankuvaa ja ihmissuhteiden kuvausta. Myös jotkut laulunsanat luovat nekin hienoa ajankuvaa. Missä enää lauletaan: "Loistaa päivyt, kevätpäivyt, elonhetket kaikki kirkastaa."

 

 

Tyypillinen äidinkielen virhe sanajärjestyksessä: Hän otti kaapista uuden sinikukallisen puvun ja vaihtoi sen nuhruiseen leninkiin. Pitäisi olla päinvastoin. Tyttö vaihtoi nuhruisen leninkinsä puhtaaseen. 

Helmet 2025 -lukuhaaste kohta 9. Kirjassa on konflikti