Ota Hofman: Pako

Ota Hofman

Pako 

Alkuperäisteos: Utek

Suomentanut Kirsti Siraste

Otava, 1970

111 s 

Aloitus: Pikkupuhveli tai puhiseva. Sillä hän puhisee kuin neljä puhvelia. Tälläkin hetkellä. Kun hän on liikkeellä, koko talo on täynnä häntä. Viimeinen vihellys alhaalla oleville kavereille, puhinaa ja tömistystä portaissa. Sitten eteisen ovikello rämpähtää soimaan. - Hei äiti!

Hän on 10-vuotias poika, joka on saanut nimen Aleksanteri, mutta jota kutsutaan lyhyesti Sašaksi. Sašalla on huoneessaan koppakuoriaisen muotoinen lamppu, mikä ärsyttää poikaa. Hän haluaa syntymäpäivälahjaksi lampun, joka ei ole lastenlamppu. Sašan elämä joutuu kuitenkin myllerrykseen, kun hän illalla ennen nukahtamistaan näkee, kuinka ikkunasta näkyy loimotusta. Vaja palaa! Vaja, jossa hän on ollut kavereittensa kanssa tupakoimassa. 

Oliko tulipalo heidän syytä, Jirin? 

Koulussa Saša joutuu kuulusteluun. Hänelle näytetään palanutta puseronhihaa. Onko Saša nähnyt sitä aiemmin. Saša pakenee. Hän tahtoo suojella kaveriaan Jiriä. Hehän ovat tehneet paperille verivalan. Saša tapaa pakomatkallaan toisen karkulaisen, Fangion, tai Rudlan, joksi poika lopulta esittäytyy, useampia vuosia vanhemman pojan, jonka Saša tajuaa olevan oikea syyllinen. Sašan ja tämän toisen pojan välille muodostuu erikoinen yhteys. Saša jättää jälkiä, jotta hänet löydettäisiin, toisaalta hän ei ilmaise tätä, kun siihen olisi mahdollisuus. Vanhempi poika haluaa eroon Sašasta ja kuitenkin, kun Saša on heikoimmillaan hän ei jätä tätä, vaan kantaa tätä - löydettäväksi. Mutta, kun tarina on lopussa, näkeekö kukaan tätä vanhempaa poikaa. Mikä on hänen kohtalonsa, jää avoimeksi.

Ota Hofmanin Pako on erikoislaatuinen nuortenkirja kahden pojan pakoreissusta, erilaisuudesta ja silti samanlaisuudesta, kohtalosta, jotka risteävät toisiaan. Luvut ovat lyhyitä. Kerronta on, pieneen pakattua tiivistunnelmallista kaikkitietävyyttä, jossa tapahtumakuvaukset ja dialogit vaihtelevat liikoja selittelemättä. Naseva tarina, jossa avoin loppu jättää liikkumatilaa ajatuksille ja yhteiskunnalliselle pohdinnalle . Tosin se, mitä lapsilukija oivaltaa yhteiskunnan toimivuudesta, sympatiasta rikoksen poluille joutuneista voi jäädä vähäisemmäksi kuin elämää nähneellä aikuislukijalla. 

Kaiken kaikkiaan ehta poikakirja, jossa ripaus yhteiskunnallista kantaaottavuutta. Mainittakoon, että tämä teos on voittanut  "muinaisessa" tsekkoslovakiassa Atomiajan kirjoituskilpailun vuonna 1966.

Kyyti 2025 -lukuhaaste huhtikuu: Samannimisistä kirjoista vaihtoehto 2