Timo Soini ja Anssi Tiittanen
Kristuksen jalanjälki
Aikamedia, 2024
172 s.
Näin Kiirastorstain teemaan sopien hyvä ja kiintoisalla tavalla rakennettu teos, tämä Timo Soinin ja Anssi Tiittasen yhteisenä projektina tuotettu teos Kristuksen jalanjälki. Kirjaston luokituksessa tämä on laitettu henkilö- ja sukuhistoriaan, vaikka ihan tarkkaan ottaen en itse henkilökohtaisesti laittaisi tätä pelkästään henkilöhistoriaksi, vielä vähemmän sukuhistoriaksi, sillä tässä on hyvin vähän Timo Soinin henkilöhistoriaa, vaikkakin, täytyy myöntää, että Timo Soinin ääni kyllä sanoissa kaikuu ja hänen elämänvaiheitaan jonkin verran tuodaan läpi.
Enemmänkin Kristuksen jalanjälki on Timo Soinin ja Anssi Tiittasen vuoropuhelua ja juttelua metromatkalla Espoon Iivisniemestä Helsingin Mellunmäkeen. Arkisten tapahtumien kautta, lähiöiden ja asuma-alueiden erityispiirteiden esiin tuomisen lomassa käydään läpi paitsi Timo Soinin elämänvarrelle mahtuneita tapahtumia, kuten kääntymistä katolisuuteen, myös, ja erityisesti yleisemminkin Suomen hengellistä tilaa ja uskon kysymyksiä. Timo Soini ei puhu politiikkaa vaan herättelee ihmisiä hengellisten kysymysten äärelle. Tämän ajan kuuma kysymys pitäisi olla, ei niinkään se, minkälaisen hiilijalanjäljen jätämme vaan, näkyykö elämässämme "jalanjäljet mestarin", kuten Pekka Simojoki laulussaan ilmaisee saman, kuin Soini ja Tiittanen tässä teoksessa. Ehkä se hiilijalanjälkikin kulutuskysymyksineen muodostuisi sitä myöten pienemmäksi.
Soini sanoo, ettei hänellä ole koskaan ollut kapinavaihetta kristillisen uskon suhteen. - Tämä on varmasti seurausta siitä, että minut kasvatettiin uskoon niin lempeästi. Uskosta tuli elämän suurin onni ja siunaus. Mietin tätä usein politiikan huipullakin, kansanedustajana ja ministerin --- --- , se että mahtuu nahkaansa, on kova juttu. Usko toi perusturvallisuuden tunteen kaikkiin tilanteisiin.
Tässä teoksessa puhuu lempeä mies, mies, johon lempeyttä ei oikein osaa yhdistää. Toisaalta, kyllä Soini räväyttääkin osaa. Sanoa suoraan ja silottelematta: "Ennemmin maa repeää, kuin huora häpeää" tai "moni kristitty killuu pornon lihakoukussa".
Täydellisenä ei Soini itseään esiin tuo. Armo on se, mikä miehelle jää, kun omat teot punnitaan.
Pohjoinen 2025 -lukuhaaste kohta 24. Kirjan nimestä tulee mieleen laulu.
Suhteellisen tuore kirja, viime vuonna julkaistu. Voin katsastaa kirjastosta, jos löytyy.
VastaaPoistaMinulla meni jonkin aikaa saada kirja käsiini, oli varauksia sen verran. Ehkä suurin kiinnostus alkaa jo laantua. Toisaalta kirjasta ei löytynyt yhtään blogipostausta, muita arvioita kyllä. Hyvää Pääsiäistä!
PoistaMinä luin tämän kirjan joskus talvella ja tykkäsin. Kiinnostavasti avasi Soinin ajatuksia monista eri aiheista. Foibe
VastaaPoista