Helli Kaikkonen: Suuren takojan alasimella

Helli Kaikkonen

Suuren takojan alasimella

Kirjapaja, 1949

341 s.

Helli Kaikkosen Suuren takojan alasimella on monisyinen avioliittokuvaus kahden erilaisen elämänkatsomuksen omaavan parin välillä. Se on myös vahva kehityskertomus lapsen kasvusta aikuisuuteen. Päähenkilö Annikka on uskovaisen kodin lapsi. Mitä hän kuitenkaan ei tiedä, on Pääsiäisen tapahtumat. Niitä ei herkälle pienelle lapselle ole kerrottu. Jeesus on hänelle vain hyvä opettaja ja ystävä. Siksipä, kun erään kerran vieraillessaan Tuovisen tädin luona täti kertookin hänelle ristiinnaulitsimesta, järkyttyy Annikka. Myöhemmin, jo rippikoulun käyneenä ollessaan lastenhoitajana eräässä perheessä saa hän ohjeen, että ei siinä mitään, vaikka hän puhuisi Jeesuksesta, mutta "älä kerro lapsille näitä järkyttävyyksiä". Annikka toteaa, että varmasti Taivaan Isä antaa ymmärrystä toimia oikein. 

Teos alkaa siis lapsuudesta, mutta siirtyy piankin aikuisuuteen. Annikka ihailee Pietarissa näyttelijäksi opiskelevaa Ingaa, joka vierailee kylällä ja järjestää esityksen Minna Canthin Anna-Liisa näytelmästä, jossa hän itse näyttelee pääosaa. Inga kutsuu Annikankin katsomaan näytelmää ja Annikka menee, vaikka uskovaisena ja vanhempiensa opastamina onkin hieman varauksellinen tällaisten huvien suhteen. Onhan Anna-Liisa kuitenkin vakavahenkinen näytelmä. Tällöin yleisössä istuvaan Annikkaan kiinnittää katseensa Jukka Marttinen, jota yleisesti kutsutaan 'Jumalattomaksi Marttiseksi'. Ei Marttinen mikään juomari ole, hän on lukeva, hyvä työmies, mutta jumalankieltäjä, joka ei halua olla missään tekemisissä kristillisten asioiden kanssa. 

Tapahtumat kehittyvät, Kylällä syntyy lavantautiepidemia. Marttinenkin sairastuu, mutta Annikka auttaa sairastuneita ja Marttinen, nähdessään Annikkan uudelleen alkaa toipua. Hän päättää, että tuon tytön hän kyllä poimii. 

Lavantauti vie Annikkan vanhemmat ja hän jää orvoksi, mutta Marttinen, josta Annikkaa on jo varoitettu, on sulaa hyvyyttä tytölle. Ensialkuun. Kun avioliitto on solmittu hän alkaa ohjata tyttöä pois uskonasioista. Hän on miehinen mies ja määrää, että Annikka liittyy samaan kuoroon, kuin hänkin. Virret saa jäädä ja vaihtua muihin lauluihin. 

Syy Marttisen vastahankaan uskonasioihin on lapsuudessa. Hän kokee, että hänen sukunsa on kirottu, sillä monet hänen sukulaisistaan on syntyneet jollain tavalla viallisina. Siksi Marttinen on pitkään ajatellut, että ei koskaan avioituisi, kunnes kohtasi Annikkan. 

Niin Annikka kuin Jumalaton Marttinenkin joutuvat kohtaamaan omat taistelunsa, kun ihmistä väkevämmät voimat ovat asialla.

Suuren takojan alaisimella Helli Kaikkonen käsittelee monia vaikeita teemoja armollisella otteella. Mikä minulla on jäänyt mieleen aiemmasta lukukerrasta joskus lapsuuden ja nuoruuden välimaastossa on kuinka kylännaiset ottivat ja piiskasivat nokkosilla naisen, joka oli ensin piiskannut lapsensa nokkosilla, koska tämä oli pilannut kastikkeen. Annikka on jo lapsena nähnyt, että on hyviä ja on pahoja ihmisiä. Henkilöhahmoissa on moniulotteisuutta ja luonteikkuutta aina Tuovisen tätiä myöten, joka myös joutuu kohtaamaan omat taistelunsa. Kerronta on kaikkitietävää, näkökulmahenkilönä Annikka. Ajankuva vie lukijan aikaan ennen sotia. Yhteiskunnallinen aspekti on vahva. Ruukin väki ei seurustele kyläläisten kanssa. Ruukki ja kyläkunta ovat kaksi erillistä yhteisöä. Kristillisenä teoksena teos ei heristele. Lukija saa muodostaa kantansa ihmis- ja luonnekuvauksen perusteella. Hyvän ja pahan taistelu on ainakin kuin konsanaan Tähtien sodassa, vaikka teokset toki ovat tyystin erilaisista lähtökohdista luodut.

Helli Kaikkosen kyky tarkastella asioita lapsen näkökulmasta tulee hyvin esille kuvauksessa Annikkan eksymisestä matkalla tapaamaan metsässä asuvaa henkilöä.  

"Tie vain kääntyi jonnekin pois, enkä minä sitä enää löytänyt", kertoo Annikka löydettäessä.  Tämä on myös yksi avainlauseista teoksen teemoihin. 

Mitä mietin, on kuvauksen pohjautuminen todellisuuteen. Kuvaako Kaikkonen jotain tiettyä suomalaista ruukkiyhteiskuntaa. Kaikkonen on syntynyt Värtsilässä, jossa vietti lapsuutensa, mutta avioiduttuaan muutti mm. Viipuriin. Wikipedian mukaan Kaikkonen tässä teoksessa kuvaisikin juuri Värtsilän ruukkiyhteiskuntaa. 

Ruukkiyhteiskunta:

"Onnellisena hääräilee Annikka uudessa kodissaan, Harjun valkeassa pikku talossa. – – –  kuinka he lapsena olivat ihailleet tätä Taivaan Pankkoa. – – –  – – – Täältä näkyy kauas. Näkyy joen uoma, joka ruukin kohdalla yltyy koskeksi, näkyy kirkko ja entinen koti. Näkyvät vielä ruukin laajat peltoaukeamat ja niiden takana ylväs mäntymetsä, jossa salskeat, punakylkiset männyt muodostavat avaan vilvaan temppelin, 'kirkkometsän', jossa puut humisevat rauhaa. Ja Annikka muistaa, että sen takana on vieä 'Satumetsä', jossa valkea jäkälä muodostaa ihmeellisen korukudoksen maan pinnalle." 

Vanhat lauseparret: 

Taitavat olla onnellinen pari, kun noin yhdessä laulelevat, tuumaa nuorempi neitosista, joka äskettäin on tullut paikkakunnalle. - Onnellinenko? vastaa toinen. - No siitä nyt ei osaa vielä mitään sanoa, ennen kuin ovat säkin suolaa yhdessä syöneet. 

Mainittakoon vielä, että Suuren takojan alasimella on voittanut aikoinaan  Suuren Pohjoismaisen Kilpailun parhaana kristillisenä romaanina (yhdessä Tanskan kanssa). 

Satakirjastojen lukuhaaste 2026 kohta 1: Kirjassa on kuva kirjailijasta