Tulla Hagström
Petra ja villihevonen
Alkuteos: Petra och vildhästen
Suomentanut Irmeli Helin
Kansipiirros Kirjailijan, -suunnittelu Barbro Lundberg
Artko, 1979
157 s.
Aloitus: Petra Granbergin tullessa ulos pihalle oli vielä pimeää. Lumi narisi jalkojen alla, ja tähdet tuikkivat korkealla hänen päänsä yläpuolella. Hän oli menossa navettaan.
Petra on 16-vuotias (?) nuori, hevoshullu, joka varhain aamulla huomaa hämäräperäisen hevoskuljetusauton kotinsa lähistöllä ja kuulee kahden miehen oudon keskustelun. Hän ottaa auton rekisterinumeron ylös ja pistää sen talteen sen enempiä miettimättä.
Petra käy Karinin ratsastuskoulua. Hänen ystävänsä Siv käy myös tallilla ratsastamassa. Siv on sokea. Petra on myynyt oman Pääsky-poninsa Siville ja etsii nyt uutta hevosta. Hän luulee löytäneensä unelmiensa hevosen, kun isä ostaa hänelle Laran. Mutta kaikki ei ole kunnossa. Ratsastaessaan Laralla Petra huomaa, että Lara ontuu. Petraa kiinnostaa myös lähistöllä liikkuva villihevonen. Kenen se on?
Hevosia, varkaita, surua ja iloa liittyy tähän ihan luonnikkaaseen hevostarinaan. Tarinasta tekee hieman epätavanomaisemman se, että kerronnassa on mukana sokean mahdollisuudet ratsastusharrastukseen, ja erityisesti kouluratsatukseen, jossa määrätyillä kuvioilla on suuri merkitys. Kuinka sokea pystyy esimerkiksi suunnistamaan tiettyyn pisteeseen maneesissa? Kerronnassa puhutaan jostain opastimesta, ja kaiuista, äänien heijatumisista, mutta tämä kaikki käy kyllä yli minun ymmärryksen.
Hauska sivujuonne ja lukiessa mieleen noussut yhdistävä tekijä, kun vähää aikaisemmin olin nähnyt Tohtori tuli kaupunkiin -sarjan jakson, jossa sokeaa pappia yritettiin saadaan liikkeelle ja ratsastamaan, ettei ihan mökkiytyisi. Ei mitään helppoa hommaa, sanoisin ja vaatii aika paljon uskallusta, apuvoimia ja sisukkuutta, ettei heti anna periksi.
---
Vaara-kirjastojen Luontoa-lukuhaaste: Pääosassa eläin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti