Annika Thor
Saari meren keskellä
Alkuteos: En ö i havet
Suomentanut Marja Kyrö
Tammi, 2001
233 s.
"Saavat kelvata minulle, Steffi ajattelee. Vanhat rikkinäiset kirjat kelpaavat kyllä vieraalle lapselle. Vanhat rikkinäiset kirjat ja rumat tätiuimapuvut kelpaavat pakolaislapselle, joka joutuu elämään toisten armoilla. Jos Märta-tädillä olisi oma lapsi, lapsen ei varmastikaan tarvitsisi huolia jonkun toisen vanhoja kirjoja."
Märta ja Alma ovat serkuksia. He asuvat Ruotsin rannikolla, kalastajayhteisössä, Eletään 1940-luvun taitteessa. Hitler on valloittanut Itävallan ja kohta hänen näpeissään on myös Tanska ja Norja.
Steffi on 12-vuotias juutalaistyttö, jonka vanhemmat on "jossain", Steffi ja hänen pikkusiskonsa Nelli on lähetetty Ruotsiin turvaan. Vanhemmat toivovat, että he saisivat viisumin ja pääsisivät muuttamaan Amerikkaan turvaan. Toivo perheen yhdistämisestä elää Steffin mielessä.
Pakolaisuus saariyhteisössä ei ole Steffille helppoa. Hänelle ja pikkusiskolle oli luvattu, että he saavat olla yhdessä, mutta kuinkas käy. Heitä ei ensiksi olla vastassa, vaan heidät laitetaan vain laivaan kohden tuntematonta. Saareen saavuttuaan heidät ottaa vastaan ensin Alma, jolla on omiakin lapsia. Alma on ystävällinen ja kotoinen naisihminen. Nelli jää Alman hoiviin, kun Steffi taas joutuu Märta-tädin luokse jonkin matkan päähän. Märta on tiukka täti-ihminen, uskonnollinen, joka ei turhia hempeile.
.
Ensi alkuun Nelli pelkää jäädessään isosiskon turvaa vaille, lopulta kuitenkin Nelli on se, joka ajanmittaan sopeutuu nopeasti uusiin oloihin. Steffille tilanne on vaikeampi. Nelli saa ystäviä, Steffi jää yksin.
Saari meren sylissä on hieno nuortenkirja. Pakolaisteeman lisäksi siinä on tärkeää sanottavaa ihmisarvosta, että lapsillakin on ihmisarvo ja tarve tulla kunnioitetuksi. Steffiä kiusataan koulussa, jossa opettaja kuitenkin näkee Steffin mahdollisuuudet. Pahin kiusantekijä on kauppiaan Sylvia, joka lienee saanut vaikutteita vanhemmiltaan.
"Kello helähtää aina kun kaupan ovi aukeaa tai menee kiinni. Kauppias seisoo tiskin takana ja punnitsee kahvia ruskeisiin paperipusseihin. Hyllyillä hänen takanaan on säilyketölkkejä, pulloja ja paperipinoja. Lattialla on puinen sillitynnyri ja jauho-, kahvi- ja sokerisäkkejä. Kahdessa suuressa lasipurkissa tiskillä on nekkuja ja karamelleja.
Steffi on ainoa asiakas.
- Hyvää päivää, hän tervehtii kohteliaasti. Kauppias nyökkää ja jatkaa kahvin punnitsemista.
Steffi odottaa. Vasta kun kaikki pussit ovat täynnä kauppias sanoo:
- Jaaha? Ja mitä saisi olla?
Steffi ottaa ostoslistan ja alkaa luetella:
- Pullollinen etikkaa, neljänneskilo kahvia, kilo kauraryy...
Kauppias ottaa etikkapullon hyllyltä ja nostaa sen tiskille eteensä. Sen viereen hän panee yhden kahvipussin.
Ovi aukeaa.
Ja mitähän rouvalle saisi luvan olla? kauppias kiiruhtaa sanomaan sisään tulleelle naiselle.
- ...ryynejä... Steffi sanoo ja vaikenee.
Riipaisevia tapahtumia Steffin elämän on mahtunut jo Itävallassa natsien noustua valtaan. Riipaisevat tilanteet jatkuvat yhä. Sotakaan ei ole enää kaukana, vaan tulee lähemmäksi, kun Hitler valtaa Tanskan ja Norjan.
Saari meren keskellä on koskettavasti kirjoitettu tarina sopetumisesta elämään oudoissa oloissa. Kertoja on kaikkitietävä ulkopuolinen, silti kerronnassa soi vahvasti Steffin ääni. Mikä minua jäi hieman kaihertamaan on kuvaus Märtan (ja mahdollisesti Alman) hengellisestä kodista, helluntaikirkosta. Itse helluntaiuskovana en osaa samaistua kirjan kuvaamaan yhteisöön. En tuntisi sitä kodikseni sellaisena kuin se kuvataan. Se, että Steffiä ja Nelliä ollaan kovin nopeasti käännyttämässä juutalaisuudesta "pelastuneiden" joukkoon aiheuttaa minussa antipatioita, eikä heidän kristityiksi kastaminen ole minusta oikein, nämähän tuskin ymmärtävät mistä on lopulta kyse.
Saari meren keskellä -kirjaa ei voi kuitenkaan luokitella hengelliseksi kirjaksi. Siinä vain tuodaan esiin ne ristiriidat, mitkä vallitsee kulttuurien välillä. Elämä toisen maailmansodan aikoihin on varmasti ollut toisenlaista kuin nykyisin ja seurakunnatkin muuttuneet, mikä parempaan, mikä huononpaan, jos niin voi sanoa. Ja ihmisiähän on monenmoisia.
Steffin perheeseensä ottaneet Märta ja Evert ovat vähän kuin Montgomeryn Marilla ja Matthew Cuthberg. Märta on Marillan tavoin tiukka kasvattaja, Evert Matthewin tapaan näkee tytön sieluun. Ja niin kuin Marilla osoittautuu lopulta hyväsydämiseksi kasvattajaksi, osoittaa Märtakin, että vieraskin lapsi voi olla kuin oma lapsi. Tarinassa on tavallaan avoin loppu - Loppu, jossa toivo elää vielä silloinkin, kun kaikki tuntuu toivottamalta.
Saari meren keskellä on lukemisen arvoinen teos, kirja, jonka sanoma on elävä ja ajankohtainen tänäkin päivänä. Hieno pieni teos tärkeästä aiheesta.
....
Helmet lukuhaaste 2016, kohta neljä (4): maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja
