Markus Leikola
Sakean veren vuosi
Into, 2018
245 s
Kansi: Jussi Karjalainen
Suomen sisällissodan kuvaus. Veljekset Matti ja Unto ovat toinen valkoisten puolella Lain ja järjestyksen vuoksi, toinen punaisten puolella vapautta hankkimassa. Lisäksi on jääkäri Erik ja hänen siskonsa Hedvig, joka on palvelijana Pekka-sedän (Svinhuvud) taloudessa. Erik-veli on on Vapaaherran (Mannerheim) rinnalla. Vielä on Aliina, työläistyttö, joka on yksissä Unton kanssa.
Kaikki he saavat osansa vuoden 1918 kurimuksesta, kuka minkälinlaisen. Helppoa ei ole kenelläkään, eikä kolhuilta, suruilta ja kuolemalta säästytä.
Markus Leikolan teksti on helppolukuista. Kerronta muodostuu kirjeistä sekä suorasanaisesta kerronnasta. Luvut ovat lyhyitä, hetkiä elämässä. Leikola ei jaarittele turhia. Hän havainnollistaa Suomen historiaa henkilöidensä kautta.
Sodan julmuus, ihmisten haavoittuvuus, toiveet ja pettymykset tulevat hienosti esille osin lyyrisin ilmaisuin. Tekstin lyyrisyys ja ilmavuus onkin hyvä vastavoima tekstin taakse kätkeytyvään epäinhimilliseen rujouteen ja synkkyyteen.
Vaikuttava teos.
Teksinäyte:
"Koittaa kesä. Vähitelleen avautuvat ladot, ojat ja turvepehkut.Niistä ja perunakuopista kömpivät ulos hiljaiset miehet, vaimojen ja lastensa koko kevätkauden ravitsemat laihat ja likaiset rääpäleet.
He palaavat takaisin töihinsä, pelloille, tehtaisiin ja rautateille, omiensa luokse, nukkumaan väkensä viereen.
He eivät ole ampujia eivätkä ammuttuja.
He ovat sodasta itsensä pois jättäneitä ja heidän pelkonsa on pelkästään paljastetuksi tuleminne, piilon ilmi käyminen. Ikuisesti, joka ikinen yö he heräävät siihen, että ovat vielä hengissä, mutta sittenkin kotona.
Koska eivät halunnet sotia kenenkään puolesta, eivätkä ketään vastaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti