Gitta Von Cetto: Josin suuri rakkaus!

Gitta von Cetto

Josin suuri rakkaus

Alkuteos: Wiedersehn mit Josi

Suomentanut: Kyllikki Hämäläinen

Otava, 1969

153 s.

Ensimmäinen suuri rakkauteni oli ilman muuta naapurin poika. Hänen nimensä oli Nikolaus Prochow ja hän astui elämääni siinä vaiheessa jolloin aloin nurisematta pestä käsiäni. Minä kasvoin ihanassa vapaudessa.

Tarinan kertojaminä Josi palauttaa lapsuutensa hetket mieleensä kaksikymmentävuotta myöhemmin aviossa ollessaan ja odottaessaan ensimmäistä lastaan, ja alkaa kirjoittaa tarinaa paksuun mustaan vihkoonsa.

Josi on 8-vuotias, kun hän tapaa ensi kerran Nikon, tuon tummatukkaisen, kapeakasvoisen ja tomerannäköisen pojan, joka kiertelee Josin kodin puutarha-aidan lähettyvillä. Prochovit ovat muuttaneet Friedrichin perheen naapuriin. Niko on kolmisen vuotta vanhempi.

Josi pyytää Nikoa veistämään itselleen mäyrän siitä kepistä, mitä tämä heiluttelee, mutta tuleeko siitä mäyrä.  Mielikuvitus on rajana, mutta riittääkö sekään, kun tuttavuutta luodaan.

Josin ja Nikon ystävyys syvenee. He kasvavat ja varttuvat ja suhteeseen syntyy erimielisyyksiä.  

 

- Mitäs tuumaisit, jos rupeaisin papiksi? Kysyy Niko erään kerran Josilta, joka kauhistuu. - Silloin sinun elämäsi lakkaa kokonaan. 

Kaikkein suurin ryppy suhteeseen syntyy, kun Prochovien talo palaa ja perhe joutuu muuttamaan pois. Yhteisössä aletaan huhuta, että Nikon vähän erikoinen isä on sytyttänyt talon palamaan ja Niko syyttää Josia asiasta.

Lapset aikuistuvat ja tiet eriytyvät. NIko lähtee kuin lähteekin opiskelemaan papiksi.

"Minä olen itsekäs, hemmoteltu omahyväinen, mahtava, niin sanotun hyvän perheen ainoa tytär, minä haluan että kaikki ihmiset tanssivat minun pillini mukaan, niin moitiskelin itseäni. Minun pitäisi hävetä! Mutta katumukseni ja häpeäni eivät olleet aivan aitoja. Jos Niko joskus tulisi eteeni mustassa kauhtanassaan, heittäytyisinkö minä  polvilleni hänen eteensä, ripittäytyisin ja tunnustaisin nuoruuden hairahdukseni ja pyytäisin hänen synninpäästöään? En milloinkaan. en milloinkaan."

Luin aiemmin Gitta Von Cetton kirjan Suukko vuodessa ja ihastuin sen verran, että aloin kaivata lisää kirjailijan teoksia. Kuinka ollakaan, häneltä oli suomennettu myös tämä teos. Josin suuri rakkaus on hyvin erilainen teos kuin Suukko vuodessa. Suukko vuodessa oli kerronnaltaan keveämpi ja ilmavampi, jos siinäkin oli myös teemoja, jotka eivät niin keveitä olleet. Josin suuri rakkaus on kerronnaltaan pohtivampi. Näkökulma on aikuisen, joka katsoo itseään lapsena ja omaa kehitystään, kasvuaan aikuisuuteen. Pidin kyllä tästäkin tarinasta, vaikka kerronta ei ollut samalla lailla ilmavaa. En tarkoita, että tämä teos olisi jotenkin tukkoinen tai tiukkaan ahdettua ajatusketjua. Ei lainkaan. Tyyli vain on toisenlainen, aikuismaisempi. Minun täytyy kuitenkin todeta, että olen hieman pettynyt loppuun, joka mielestäni olisi voinut olla napakampi. Lisäksi loppu luhistui myös pieneen lapsukseen kuivuneesta kastanjasta. Pienillä yksityiskohdilla ja detaljeilla on joskus hyvinkin suuri merkitys.

...

Helmet lukuhaaste 2020 kohta 22: Kirjassa on epäluotettava kertoja

Seinäjoen kaupunginkirjasto Aikamatka -lukuhaaste kohta 23: 1960-luvulla ilmestynyt tai 1960-luvulle sijoittuva kirja