Lisa Högelin:Kaisa pukeutuu pojaksi!

Lisa Högelin
Kaisa pukeutuu pojaksi
Alkuteos:
Suomentanut Edv. Ukkonen
Satakunnan kirjateollisuus, 1938
148 + 1 s.

- Toivonpa tosiaankin, että olisin saanut pojan.

Kai huokasi syvään, ja väänteli itseään niin onnettoman näköisenä,että hänen äitinsä täytyi nauraa, vaikka tyttären sanat eivät muuten tehneetkään häntä iloiseksi.

Kai Bring on siinä neljän- tai viidentoista, jonka nimi on oikeastaan Kaarin, kutsuttuna Kaisaksi, lyhyesti Kai. Kai on siis tyttö, mutta poikamaisempi kuin kaikki hänen kolme veljeään. Kai samaistuu enemmän poikiin kuin tyttöihin, joita hän pitää sievistelevinä ja turhamaisina teeskentelijöintä, jollainen hän ei itse koe olevansa.  Se, että Kai toivoi, että hän olisi saanut pojan kertoo siitä, että Kain koulussa on talviurheilukisat, johon tulee oppilaita ympäri maata. Kai haluaisi näistä huonetoverin itseleen ja saakin sellaisen - mutta ei toivomaansa poikaa vaan tytön. Talviurheilukisoissa Kai tutustuu kuitenkin Falunilaiseen poikaan nimeltä Rolf, jonka hän tapaa myöhemmin kesällä ja josta muodostuu hänelle käänteentekevä ystävä.

Talvi vaihtuu kesään. Kai ei halua äitinsä mukana kylpylälomalle, isänsä ja veljiensä mukaan Pohjoiseen hän ei pääse. Kai hakee kotiopettajaksi Taalainmaalle, ja pääseekin. Se vain, että jahtimestrin perhe, jonne hänen pitäisi mennä, pitää häntä poikana, koska hän on käyttänyt nimeä Kai, mikä näkyy myös hänen koulutodistuksissaan. Kai päätyy menemään paikkaan poikana, vaikka tietää, että elää valheellista roolia, ja että rehellisempää olisi ollut selvittää, että hän onkin tyttö ja olisiko hän silti tervetullut heille työhön.

Taalainmaalla hän tutustuu perheeseen, johon kuuluu paitsi vanhempia, Einari ja Stig nimiset pojat sekä kaksoset Björn ja Bojan. Kai on melkein unohtaa roolinsa, kun tervehtiessään aikoo niiata, kuten Bojan (kaksosista toinen siis on poika ja toinen tyttö), mutta vääntää sen sitten kumarrukseksi. Einari vaan on huomannut asian, mutta Kai selviää tilanteesta kääntämällä tilanteen vitsiksi.

Taalainmaalla Kai joutuu erinäisiin seikkailuihin ja kommelluksiin. Hän tekee tuttavuutta niin tyttöjen kuin poikienkin kanssa, joista toiset on ihan kivoja, toiset teeskenteleviä ja ei niin mukavia. Kun Kai lopulta pelastaan Einarin putoamasta korkealta parvekkeelta, päätyy juttu lehtiin ja Kain valhe-elämä saa päätöksen.

Tämä oli hauska ja reipas tyttöjenkirja, jossa oli mukavasti vauhtia ja hieman erikoisempiakin elementtejä. Tämä on jo melkoisen iäkäs nuortenkirja, mutta en pidä tätä lainkaan vanhentuneena. Voin hyvin suositella tätä luettavaksi näinäkin aikoina.

Mikä minua mietitytti, on tyttöjen poikien polkupyörien ero. Miksi poikien pyörissä on se pitkittäistanko? Eikö se ole hankala ajaessa.Siihen liittyen tekstistä nousi tämä kuvaus:

Ensimmäiseksi hän kohtasi Einarin.Tämä viiletti polkupyörällään - jalat ohjaustangolla ja kädet housuntaskuissa - ja aivan tavallisen näköisenä. Ja vielä omituisempaa oli, että kun hän Kain huomaattuaan jarrutti ja hypähti alas pyörältään, ei hänen puheensakaan ilmaissut mitään erikoista.

Tasapainotemput polkupyörällä ja "katso, minä ajan ilman käsiä" -jutut ovat toki tuttuja juttuja, mutta jotenkin tämä kuvattu tapaus sai minut pyörittelemään päätä. Kuinka nopeasti siinä voi jarruttaa ja kuinka tuo yleensäkään onnistuu ilman vauhtia ja varsinkin jos on kyse tasamaasta. En siis pidä tätä kovin todenmukaisena tilannnekuvauksena.

Johtopäätös kirjan teemasta:

Matka kului nopeasti kuten aina silloin, kuun matkustajalla on paljon ajattelemista. Ja Kailla oli. Hänestä tuntui, että hän oppinut paljon,että hän oli tullut entistä paljon, paljon viisaammaksi. Ennen muuta hän oli tavallaan löytänyt itsensä. Mitä hyödytti oikeastaan enää potkia tutkainta vastaan? Hän oli tyttö ja hän tiesi nyt, että tyttönä oleminen ei suinkaan merkinnyt huonommuutta. Eivätkä pojat pohjaltaan olleet mitään erikoisen kummallisia. Hän oli nyt kesällä päässyt poikia hyvin lähelle ja tunsi heidät paremmin kuin koskaan ennen. Hän oli kyllä ennenkin tietänyt, että pojat olivat reiluja ja reippaita, mutta ollessaan poikana poikien joukossa hän nyt oli nähnyt, että pojatkin saattavat olla tyhmiä ja kateellisia, pikkumaisia ja saamattomia, jopa suorastaan pelkureita. --- ----

..

Kuvaavin sana:

Räkämännyt

----

Helmet 2020 -lukuhaaste kohta 13: Kirjassa eksytään