Chil Rajchman
Treblinkan viimeinen juutalainen
Ranskankielinenn teos: Je suis le dernier juif - Treblinka 1942-1943
Saksankielelle kääntänyt Ulrike Bokelmann
Saksankielestä suomentanut Marita Vihervuori
Alkuperäinen teos kirjoitettu jiddisin kielellä.
Minerva, 2011
143 s.
Mitään näin kammottava kuin tämä kirja, en ole aikoihin lukenut eikä tätä voi verrata mihinkään holokaust-kuvauksiin järkyttävyyden ja epäinhimillisyyden ja julmuuden osalta. Tämä on raportti siitä, miten ihmisyys lakkaa ja tilalle astuu eläimellisyys, jonka vertaista ei esiinny edes eläinkunnassa. Tämä on kuvaus langenneen ihmissuvun syvimmästä pimeydestä.
"Me astumme leiriin,, me kävelemme Treblinkan maanpinnan ylitse", kirjoittaa Wassili Grossman, joka kävi Treblinkassa syyskuussa v. 1944. "Jalkojen alla oleva perään antava maa on ylitse pursuileva ja rasvainen, kuin sitä olisi kasteltu4 liian paljon pellavaöljyllä. Treblinkan pohjaton maa lainehtii kuin pohjattoman syvä meri. Tämä piikkilangalla ympäröity autio seutu on niellyt kitaansa enemmän ihmishenkiä kuin maapalon kaikki valtameret ja meret yhteensä koko ihmiskunnan olemassaolon aikana." "Maa sylkee suustaan luunsiruja, hampaita, esineitä papereita se ei halua säilyttää salaisuuttaan." "Ja esineet ryömivät halkeavasta maasta, sen arpeutumattomista haavoista. Siinä ne ovat murhattujen puoliksi lahonneet paidat --- --- valaisimia, punaisilla tupsuilla korsteltuja pieniä lastenkenkiä --- ----" -Annette Wieviorkan esipuheesta teokseen
Teos itsessään on Chil Rajchamin, Puolan juutalaisen kaunistelematon, suorasanainen, itseään säälittelemätön raportti vuodesta, jonka hän vietti Treblinkassa ennen kuin hän pakeni leirissä syntyneen kapinan jälkeen. Tämä on teos, jonka luettuaan ei nuku hyvin. Miltei toivoisin, että en olisi lukenut tätä. Vielä enemmän toivon, että tätä kaikkea ei olisi tapahtunut, ei tapahtuisi enää ikinä. Turhaanko toivon. Ainakin uutiset ovat huolestuttavia. Silti, toivoa ei pidä menettää. Se oli ehkä pieni noina aikoina, mutta ei aivan kadoksissa.
- Sinä olet ilmeisesti yksi niistä Treblinkasta paenneista.
Näen, että hän on täynnä myötätuntoa.
Helmet 2020 -lukuhaaste kohta neljä: Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä
Luin tämän joitain vuosia sitten ja on ehdottomasti kammottavin kirja, minkä olen koskaan lukenut. Tämä jos mikä kuvaa karmaisevalla tavalla, mikä ero oli Treblinkan kaltaisella tuhoamisleirillä ja Auschwitzin kaltaisella työleirillä. Aika harva pysähtyy miettimään, miksi lähes kaikki selviytymistarinat ovat nimenomaan Auschwitzistä.
VastaaPoistaHieno kirja tuohon Rauhan haasteeseen.
VastaaPoistaKuulostaa pahalta, mutta voisin kyllä lukea kirjan ihan sen yhteiskunnallisen sanoman vuoksi. Ei unohdeta holokaustia.
VastaaPoista