lauantai 6. kesäkuuta 2020

Eddy De Wind: Pääteasema Auschwitz




Eddy De Wind
Pääteasema Auschwitz
Selviytyjän muistiinpanot leiriltä
Alkuteos: Eindstation Auschwitz -Mijn verhaal vanuit het kamp (1943-1945)
Suomennos: Sanna van Leeuwen
WSOY, 2020
253 s.


"Kuinka kaukana ovat nuo sinisinä siintävät vuoret? Kuinka laajalle levittäytyy tasanko kirkkaassa kevätauringossa."


Pääteasema Aushwitz - Eddy De Windin kertomus holokaustista alkaa kuin runo. Runous on kuitenkin kaukana elämästä noissa oloissa ja De Windin kokemuksissa. Hän voi vain kaukaa katsella sinisenä siintävää taivasta ja vuoria. Ne ovat kuin unelma elämästä, joka on viety häneltä ja monilta muilta.

Olen hieman hämmennyksissäni tämän teoksen suhteen. Kirjan takakannessa ja nimekkeessä tätä teosta kuvataan päiväkirjana, dokumenttina, jälkisanoissa selostuksena keskitysleirioloista. Itse en osaa yhdistää mitään näistä määreistä tähän teokseen. Tämä on liian kaunokirjallinen teos ollakseen hetki hetkeltä, päivittäin kirjoitettu muistio, päiväkirja tapahtumista ja tunteista. Tämä on liian kaunokirjallinen ollakseen asiapitoinen dokumentti noista ajoista ja tapahtumista. Tämä on niin kaunokirjallnen teos, että mietin lukiessani, missä määrin tämä voisi olla haamukirjoitettu tai jälkikäteen romaanimuotoon saatettu kertomus De Windin muistikuvien pohjalta. Jälkisanat kuitenkin vakuuttavat, että "tekstiä ei ole muokattu myöhemmin, eivätkä siihen ole vaikuttaneet muuttuneet muistot tai vapauttamisen jälkeen saadut myöhemmät tiedot. Siksi kertomus on rehellinen ja sillä on suurta historiallista arvoa." Kaunokirjallisessain asussa tämä toki antaa kuvan keskitysleirioloista ja natsien toimista. Tuo jopa aivan uudenlaisen näkökulman aiemmin lukemiini keskitysleirikuvauksiin.

Kaunokirjallisena teoksena näen tämän myös siksi, että Eddy De Wind ei kerro tarinaansa minä-näkökulmasta. Tarinan päähenkilönä esiintyy Hans, jonka elämää Eddy De Wind tarkastelee, ja jonka tarinaa hän kertoo kaikkitietävänä ulkopuolisena. Tosin ensimmäinen luku voisi olla Eddyn isensä näkökulma. Hansista aletaan puhua vasta toisesta luvusta alkaen. En siis  osaa pitää tätä päiväkirjana sen paremmin kuin dokumenttina, vaikka dokumentaarista aineistoa sisältääkin. 

Minua hämmentää hieman myös  pieni ristiriita siinä, milloin tämä on kirjoitettu. Takakansitekstin mukaan tämä on kirjoitettu sodan loppuvaiheessa, saksalaisten aloitettua vetäytymisen De Windin ollessa vielä Auschwitzissä leiriolosuhteissa.  De Windin perheen jälkisanoissa sanotaan:

"Heti saksalaisten lähdön jälkeen Eddy alkaa kirjoittaa vihkoon kertomusta Auschwitzin kokemuksistaan, ja tuon vihon tekstit ovat tässä kirjassa." 

Eddy De Wind muistaa itse yhden tunteen. Hänen on kerrottava jokaiselle, mitä on tapahtunut.

"Jos kirjoitan sen nyt muistiin ja jokainen saa tietää sen, samanlaista ei voi tapahatua enää koskaan. Samalla halusin tehdä tilinpäätöksen itseni kanssa, ikään kuin olisin voinut vapauttaa itseni kaikesta siitä, mikä mielessäni kummiteli, siirtämällä sen ulkopuolelleni, paperille. Illuusio. Hankin paksun vihon  --- ja kirjoitin siihen joka päivä hyvin pienellä käsialalla loputonta selostusta vuoteeni reunalla entisessä puolalaisessa tuvassa."

Näin Eddy De Wind siis itse kuvaa kirjoitamisprosessiaan ensimmäisen julkaistun teoksensa esipuheessa. Tämä antaakin hieman valoa siihen, miksi kertomuksen päähenkilö on Hans, eikä Eddy. Hän halusi päästää irti tapahtumista siirtämällä ne ulkopuolelleen.

Holokaustkuvauksena tämä ei ollut lainkaan niin järkyttävää luettavaa, kuin jotkut lukemani kuvaukset. Tässähän ollaan välillä 'melkein inhimillisiä'. Tätä inhimmillisyyttä ei voi kuitenkaan lukea natseille ansioksi vaan tappioksi. 

"Juuri siksi, että Mengele suostuu pyyntöön ja osoittaa siten tietävänsä, mitä inhimillisyys on, tekee hänen teoistaan Auschwitzissa erityisen moitittavia." 

He olisivat voineet pysyä ihmisinä, mutta he eivät tehneet sitä vaan antautuivat kasvattamaan lapsiaan veren hengessä.

Pääteasema Auschwitz ei toki silti ole kevyttä eikä viihdyttävää luettavaa. Se tuo esiin paitsi yhden selviytymistarinan, myös uusia näkökulmia aiheeseen. Itseäni puhuttteli erityisesti Hansin ja erään toisen vangin välinen keskustelu, jossa natsihallintoa verrattiin feodaaliyhteiskuntaan.

"Katso nyt heidän valtakoneistoaan. Se  toimii puhtaan feodaalisesti. Täällä leirissä siitä nähdään tyylitelty versio. Leiri on eräänlainen herttuakunta. Leirinvanhin on vasalli SS:n armosta. Hän harjoittaa valtaansa antamalla etuoikeuksia. Parakinvanhimmat ovat kreivejä, joilla asemassaan pikkujohajina on mahdollisuus 'organisoida'. Heidän henkilökuntansa on alempaa aatelia, joka sortaa maalaisia. Katso vaikka meidän parakkimme ovenvartijaa. Tavallisessa sairaalassa ovenvartija saa palkan  tekemästään työstä. Täällä hän on valta-asemassa. --- Jokaisesta palveluksesta, jonka hän tekee potilaalle, on maksettava. Niin hän saa palkkansa. Vain tavallinen kansa, jolla ei ole valta-asemaa, joutuu kärvistelemään litralla soppaa ja annoksella leipää. Siinä on räikein ajateltavissa oleva oikosulku vallankäytön ja oikeuden välillä. Täysin epädemokraattista. Feodaalista."

Vaikka tämä teos ei siis lukukokemuksena vaikuttanut suurestikaan tunnemaailmaani eikä herättänyt sen paremmin inhoa kuin myötätuntoakaan, niin tämä kuitenkin herätti ajatttelemaan asioita syvemmin ja laajemmin. Erityisesti De Windin perheen jälkisanat ja Eddy De Windin kirjoitelma Kuoleman edessä, joka on lisätty teoksen loppuun toivat lukukokemukseen jotain elähdyttävämpää, ja saivat myös ajattelemaan itse tarinaa toisella, uskottavammalla tavalla. Ehkä se, että tämä kirja ei herättänyt niinkään tunteita on merkki siitä, että tätä ei ole kirjoitettukaan herättämään tunteita vaan välittämään faktatietoa siitä, mitä kerran tapahtui, ja minkä ei toivoisi enää koskaan tapahtuvan.
---

HikkaJ Kirjavinkeissä on myös hämmentynyt teoksen minä-kerrontamuodottomuudesta mutta on huomannut myös karun onnen ja brutaaliuden vastakkaisuudet. 

Kirjakassi kuvaa teosta vaikuttavaksi ja poikkeavaksi monien holokaus-kuvausten joukossa, ja suosittelee lukemaan. Lukemista minäkin voin suositella.

----
Helmet 2020 lukuhaaste kohta 21: Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jättäessäsi kommentin olet tietoinen, että antamasi tiedot jäävät blogin kommentteihin, ellei minulla ole syystä tai toisesta syytä poistaa kommenttia. Sinulla on oikeus pyytää kommenttisi poistoa jos et itse voi sitä tehdä. Tällöin sinun tulee antaa yksilöity tieto poistettavaksi pyydetystä kommentista. Tämän blogin pitäjä ei pidä sähköpostilistoja eikä keräile tietoja ihmisten yksityiselämästä. Pyydettyjä sähköpostiosoitteita käytetään vain niihin tarkoituksiin, joita varten niitä on pyydetty.