Martha Sandwall-Bergström: Enkelten puro!

Martha Sandwall-Bergström

Enkelten puro

Alkuperäisteos: Änglarnas bäck

Suomentanut Sinikka Åberg

Otava, 1961

216 s.

Kansikuvitus: Peter von Martens

Alkulause: Varovaisesti, kuljettaen aasia keskellään, kiipesivät lapset jyrkkää vuoristopolkua alaspäin kylää kohti.

Päähenkilöt: Pepita ja Pedro ovat sisaruksia Espanjan Andalusiasta. Heillä on lisäksi pikkuveli Pablo ja pikkusisko Maria Rosa, joka on sairas. Pepita on 12-vuotias, vuoden vanhempi kuin Pedro. Tämä ikäkysymys on vähän hakusalla, sillä jossain vaiheessa myös Pedron kohdalla mainitaan 12-vuoden ikä. Maria Rosa on viisivuotias, mutta Pablon ikä jää avoimeksi. Tosin hänestä on maininta, että "kuusitoistavuotias pikkuveli Pablo pitäen sylissään mustaan kissanpoikaa." Tämä on kuitenkin puhtaasti lapsus, sillä silloinhan hän olisi isoveli ja toisaalta Pablo kuvataan pienokaisena, eikä kuusitoistavuotias ole enää mikään pienokainen.

Pepitan ja Pedron tehtävänä on kuljettaa päivittäin vuohenmaitoa läheiseen kylään myytäväksi. Pedro on myös vuohipaimenena läheisillä vuorilla.

Enkelten puro on  hämmentävä yhdistelmä arkista, köyhän perheen tosielämän kuvausta Andalusian rinteillä, toisaalta se omaa pieniä sadun  ja seikkailukertomuksen otteita, olematta kuitenkaan tyylipuhdas seikkailukertomus tai satukaan.

Saattaessaan kodissaan vieraillutta hämäräsokeaa Isä Franciscoa alas kylään Pepita ja Pedro saavat kuulla legendan Estebanin Madonnasta, Maria Rosasta, jonka mukaan kylän moni tyttö, myös Pepitan ja Pedron pikkusisko, on saanut nimensä, ja ihmeestä, jonka myötä kylän halki virtaava puro on saanut nimensä. Pepita uskoo, että jos he löytäisivät kadonneen Madonnan patsaan tämä voisi parantaa heidän pikkusisarensa.

He lähtevätkin etsimään puron alkulähdettä kertoen vanhemmilleen etsivänsä kadonneita vuonia, jotka on salaperäisesti hävinneet Pedron vahtivuorolla. Etsintämatkalla he saavat seurakseen syyhyisen kulkukoiran sekä  hieman yksinkertaisen Santosin, joka etsii kadonnutta sikaa. Myös Isä Francisco liittyy joukkoon, sillä hän kokee olevansa vastuussa Pepitan uskosta, jonka hän näkee vaarantuvan, jos ihmettä ei tapahdukaan. 

Lopulta lapset löytävät puron alkulähteen, mutta Madonnan sijasta he löytävätkin luolan ja luolasta jotain yllättävää, mikä ei kuitenkaan yllätä lukijaa, sillä kaikki on kerrottu jo kirjan takakannessa ja alkulehdillä kerronnassa, viittein ohjailtu kohden huipennusta.

Muutamia huomioita kerronnassa:

Kerronnan lomassa on muutamia jänniä yksityiskohtia ja kuvauksia, jotka saavat lukijan ihon vähän kihelmöimään, kuten tämä:

Ukolla oli vyötäisillään pieni kori. " Siihen hän kokosi ainoata riistaa, jota saattoi saada ilman ansoja ja pyssyä: etanoita. Juuri tänään hänellä oli ollut onnea. Koko kori oli täynnä etanoita, samoin itse ukko. Etanat ryömivät korista ulos ja liikkuivat hänen ympärillään."

Uh! Ajatus etanoista ryömimässä iholla ja yltympäri vartaloa kuulostaa inhottavalta. Eikä ukkokaan siitä tykännyt vaan pyysi lapsia keräämään etanat takaisin koriin ja sitomaan sen kannen paremmin kiinni.

Toinen seikka, mikä sai hieman mietteliääksi oli hämähäkki, jonka purema sai Santosin sätkyttelemään jalkojaan 24 tunnin ajan. Tätä seikkaa minun täytyi ihan googlata ja löysinkin viittauksia Tarantellaan, mutta en mitään tosiasiallista, tieteellistä näyttöä siitä, että sen myrkky aiheuttaisi tanssikohtauksia. Hämähäkkien 'tanssiin" kyllä löytyi viittauksia.

Maantiede: Tarina sijoittuu siis Espanjan Andalusiaan, Sierran vuoristoon, jonka huippuja tarinassa mainitaan. Tämä lisäsi omaa maantieteellistä tietämystäni, sillä minä olisin sijoittanut Sierra Nevadan Yhdysvaltoihin.

Ajankuva:

On vaikea sanoa, mihin aikaan tämä tarina sijoittuu, eletäänkö sotien välistä aikaa vai aikaa sotien jälkeen.

Pepitasta vielä:

Kirjan päähenkilöt on siis sisarukset Pepita ja Pedro. Pepitasta sanotaan, että hän pelokas ja arka. Isäkin kuvaa häntä näin: - Älä ole lapsellinen, sanoi isä moittivasti. - Sinähän pelkäät kaikkea kuin kana. Sinun täytyy tottua siihen, ettet alituisesti riipu äitisi hameissa. Sinähän olet kaksitoistavuotias ja pian naimaiässä. Kaikilla ikäisilläsi kylän tytöillä on jo sulhanen.

Minusta 12-vuotias on täysi lapsi. Ja Pepitakin viis välittää sulhasista. - Hullutuksia! Minä en koskaan mene naimisiin. Tahdon aina olla kotona äidin luona. Tai sitten rupean nunnaksi ja menen luostariin. Tyttö painoi päänsä alas ja hänen leukansa vapisi. - Sen varmasti teenkin, rupean nunnaksi. Ellei Maria Rosa parane, rupeankin nunnaksi.

Pepita saa kuitenkin rohkeutta tarinan edetessä ja ihailijankin, joka lupaa tulla hakemaan hänet sitten joskus omakseen, koska tämä tämän mielestä on "hyvin kaunis ja hyvä".

Kaiken kaikkiaan tässä tarinassa on siis monenlaisia aineksia espanjalaisesta elämäntavasta katoliseen uskoon ja legendoihin, tosielämästä mielikuvitukseen ja ihmeisiin. Tässä, ihmeen jumalallisena ihmeenä ja ihmeen inhimillisen taidon myötä maastossa, kirjailija ei kuitenkaan laita uskoa romukoppaan, vaan Isä Franciscokin saa huomata, että 'usko ei joudu häpeään'.  

Jotain pientä samankaltaisuutta tässä on kuin kirjailijan iki-ihanassa Gulla-sarjassa. Toisaalta tarinat ovat hyvin erilaisia eikä tämä ihan yllä Gullan tasolle. Siinä, missä Gulla-kirjoissa ei juurikaan näkynyt minkään ihmisryhmän suoranaista väheksymistä ja eriarvoistamista, niin tässä teoksessa mustalaiset kuvattiin kyllä tavalla, joka oli ehkä turhan stereotyyppinen koko kansanryhmää ajatellen. On eri asia kuvata joku tietty persoona tietyllä tavalla kuin yhdistää nämä piirteet koko väestöön.

Kansikuvitus on  kiehtovan kaunis ja kiinnostusta herättävä.

--

Kirjatunteissa tämä kirja sai muutamissa kuvauksissa kokemaan vähemmän miellyttäviä tuntemuksia, siksi tähän sopii tämä kohta, että

Vaikka ei kokonaisuutena ollut tokikaan mikään äklöttävä kirja.