Hildegard J. Seiler: Whiter than Snow!

Hildegard J. Seiler

Whiter than Snow

2007 

 

 

 

 

 

 

ONE book that significantly impacted me was In the Shadow of the Almighty, the story of Jim Elliot, a missionary killed by the Auca (now called Waodani) people in Ecuador. His wife, Elisabeth Elliot, wrote it, using the accounts he left in his diary. In one of these diary entries Jim Elliot spoke about reticence. " ... we need a kick in the pants. We must begin thinking in terms of 'going out' and stop our weeping because 'they won't come in.' Wow, that was a mighty word! When I read, 'who wants to step into an igloo?' I knew that was meant for me and I said: "Send me Lord! I'm ready to go!"

Igluun ei Hildegard kuitenkaan joutunut asumaan, vaikka kutsumus hänet veikin Alaskaan, ensin Noorviikiin, pieneen kylään Kobuk-joen varrella, noin 30 mailia pohjoiseen Napapiiriltä. Paikkaan, jossa ei ollut teitä, vain lentokone kulkuvälineenä kauemmas. Myöhemmin Hildegardin perhe siirtyi Kotzebueen, Alaskan länsirannikolle. 

Hildegard syntyi toisen maailmansodan aikaisessa  Saksassa, Krummhardtissa, nykyisessä Aichwaldissa. Whiter than Snow -teoksessaan Hildegard kertoo vanhemmistaan, suvustaan ja kasvustaan kristillisessä kodissa, kutsumuksestaan ja ponnisteluistaan elämänurallaan. Teos on paitsi elämänkerrallinen perhetarina, myös kuvaus raamatunkäännöstyöstä Wycliffe järjestön kautta. 

Tämä oli toki kiintoisa kuvaus, mutta olisin itse toivonut enemmän itse raamatunkäännöstyöstä ja käännöstyön vaikeuksista kielellisistä näkökulmista. Kirjoittajan äidinkieli on Saksa, sitten tuli vastaan englanninopettelu ja lopulta Iñupiatun. Teoksessa on vain muutama sana tällä kielellä ja lyhyet viittaukset siihen, kuinka vaikeaa oli tulla ymmärretyksi muulla kuin omalla kielellä. Hildegard sai huomata itsekin, kuinka jo englanninkielen ymmärtäminen oli vaikeaa, kun joku käytti  hänen tyttärestään sanaa "rascal", eikä äiti nähnyt tytärtään lainkaan lurjuksena tai häijyläisenä ennen kuin tuli ymmärtämään, että sanaa ei oltu käytetty kielteisessä merkityksessä. Itsellänikin toki oli vaikeuksia tämän teoksen täydellisessä ymmärtämisessä puutteellisen kielitaitoni takia. 

Suurin osa kerronnasta keskittyy perheen ympärille ja järjestötoimintaan. Jonkin verran on kulttuuriin liittyviä ja luontokuvauksia. Ennen Alaskaan siirtymistä perhe on viidakkoleirillä (jungle camp) Meksikossa. Siitä, millä tavalla jokin viidakkoleiri Meksikossa auttaisi selviytymistä aivan toisenlaiset olosuhteet omaavassa Alaskassa jää minulle arvoitukseksi. Kuvaus Tzeltal-intiaanien pukeutumisesta herätti kuitenkin hakea hieman lisätietoa aiheesta. 

Samoin maininta potluck-tyylisestä ruokailusta, minkä voisi suomentaa "nyyttikesteiksi", paitsi, että tällainen ruokailutapa lisää vahvaa yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä, mikä ei ehkä nyyttikesteissä välttämättä tule esille samalla tavalla.

Lisätietoa kaipasi myös kuvaus marjasta salmonberries, josta ensin lukiessani mietin, mahtoiko kyse olla tyrnistä, mutta ei. Kyseessä on paikallinen vadelmalle sukua oleva keltainen marja. Maininnat marjoista sai minut muutenkin kertaamaan marjojen nimiä. 

Lyhyt viittaus Kanadan naskapeihin sai minut myös miettimään ivory-sanaa. Sehän tarkoittaa norsunluuta, mutta en usko, että naskapien perinteisiin esineisiin kuuluisi norsunluu. Puhutaanko valaanluusta tai jonkin muun eläimen luusta tehdyistä esineistä myös tätä sanaa? 

Teoksen lopussa on myös lyhyitä henkilökuvauksia kerronnassa esiintyvistä henkilöistä ja heidän vaiheistaan. Teoksessa on myös kerrontaa elävöittäviä valokuvia.  Elämänkerrallisena kuvauksena kiintoisa ja eläväinen teos, vaikkakin tuota kielenkäännöstyön ja siihen sisältyviä tekijöitä itsessään jäinkin kaipaamaan. Olisi ollut myös kiva, jos teoksessa olisi ollut enemmän kielellistä paikallisväriä. 

Suomi-bongaus:

Of the diligent workers, I remeber three in particular. One was Tellervo, a forty-year old Finnish Lady. When given her daily schedule she always said: "Ok, Hildegard," and got to work. There were also two Swedish girls, Mudite and Jenny, who were a lot of fun to work with. I visited all three of them many years later in their respective countries.