Norah Lofts
Viinitarhan villivarsa
Alkuperäisteos: The Story of Maude Reed
Suomentanut Kaarina Jaatinen
Karisto, 1978
140 s.
Hän oli niin ystävällinen ja kaunis että minusta tuntui, että olisin voinut kertoa hänelle kaiken niistä leikeistä, joissa minä olin Sir Reed. Jokin varoitti minua kuitenkin. Ensinnäkin leikit olivat salaisia ja sitä paitsi niistä puhuminen olisi tehnyt ne vähemmän todentuntuisiksi ja sitten oli vielä kolmaskin syy - eiväthän sellaiset asiat kuuluneet Melusinen maailmaan. Olin täysin tietoinen tästä ristiriidasta, oli olemassa sievä, herttainen ja sulotuoksuinen naisten maailma ja kova ja ankara miesten maailma. Oli kuin olisin isutnut veräjällä kahareisin, olin puolittain kummankin puolella. Samassa tajusin että oli olemassa vielä kolmaskin maailma --- --- neulan ja niiausten ja juorujen ja päähineiden hallitsema maailma ja toisella puolella kynien ja kirjoitetun sanan maailma.
Maude Reed on 12-vuotias tyttölapsi 1400-luvun Englannissa, Baildonissa. Hänen isänsä on kuollut. Isänisä, eli isoisä Reed on villakauppias. Äiti Anne ja isoisä toivovat Mauden veljestä Walterista jatkajaa isoisän villakauppias-ammatille, mutta Walteria kauppiaan ura ja lampaiden kasvatus kiinnosta. Hän haluaa musikantiksi ja luutunsoittajaksi. Maude sen sijaan haluaa villakauppiaaksi. Esteenä vain on se, että hän ei ole poika. Äiti lähettää Mauden kotoaan Vanhasta Viinitarhasta Sussexiin, Beauclairin linnaan tuttavansa Lady Astallonin kasvatettavaksi nuoren naisen tapoihin.
Nuoren naisen tavat saavat jäädä sivuun, kun Beauclairissa Maude tapaa Lady Melusinen, joka alkaa opettaa Maudea kirjoittamaan ja lukemaan, mutta myös suunnilleen ikäisensä pojan Henry Ranconin, joka toivoo tulevansa ritariksi. Henryn kanssa Maude leikkii ritarileikkejä.
Mauden elämä suuntautuu kuitenkin toisaalle ikävien tapahtumien myötä ja hän päättää karata yksinään takaisin kotiinsa. Miten yksinäinen tyttölapsi selviää pitkästä matkastaan. Maude saa huomata, että hän ei ole aina ihan ajantasalla tapahtumien merkityksestä. Kun hän vihdoin saapuu kotiin, saa hän nähdä äitinsä suremassa menetettyä poikaansa ja isoisänsä liikuntakyvyttömänä. Kaikki on ihan kurjassa kunnossa. Mitä täällä oikein on tapahtunut sen vuoden aikana, minkä hän on ollut poissa. Mikäs se Firmankaan on miehiään. Siitä Maude on pian selvillä ja pienestä iästään tuntee itsensä "ikäistään vanhemmaksi".
Viinitarhan villivarsa on ihan rattoisa lukukokemus nuoresta tytöstä, joka haluaa jotain, mikä ei ole ihan tyypillistä ajassaan ja olossaan. 1400-luvun miljöö avautuu pienin hienoin pistoin, kuin merkkuuliinan kuviot. Kerronta on minä-kertojan kuvausta, jälkikäteen kerrottua muistelua tietystä ajankohdasta ja tapahtumista. Ruusujen sotaan viitataan, mutta itse sota on vasta ollut tulossa tämän tarinan aikaan, ei vielä läsnä. Kirjailija oli minulle ennestään tuntematon, ehkä nimen olen nähnyt jossain. Romantiikkaa ja historiaa yhdistävään kirjallisuuteensa voisi ehkä tutustua enemmänkin tämän teoksen nojalla, joskin tämä nuortenkirja on mahdollisesti poikkeus muuten aikuisille suunnatussa tarjonnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti