Tyttö huhtikuussa
Alkuteos: Flicka i april
Suomentanut Kaisa Hirvonen
Otava, 1962
164 s.
Alku: Etelään menevässä Norlannin junassaa istuu tyttö nimeltään Lena Berg.
Päähenkilö: Lena Berg on 7-vuotiaasta alkaen unelmoinut tulevansa kerran muotipiirtäjäksi. Kaikki sai alkunsa vesiväreistä ja piirustuslehtiöstä, johon hän alkoi innoissaan piirrellä paperinukkeja.
"Minusta tulee muotipiirtäjä ja matkustan Pariisiin kun tulen isoksi", hän sanoi opetajalla palattuaan kouluun joululoman jälkeen. Ja opettaja nauroi sanoen: "Ajatella kuinka hauskaa." Sillä hän oli nuori ja iloinen ja hänellä oli hyvä arvosana psykologiassa."
Tämä tekstiote hieman valottaa tämän kirjan olemusta. Kyse on psykologisesti painottuva nuortenkirhja, joka tarkastelee nuoren tytön kehitystä. Tytön, joka on kasvanut maalla, tiukassa kurissa, on hyvinkasvatettu, omaa tilaa kaipaava.
Lena lähtee lopulta Tukholmaan Sjövallin Mainos-, muoti- ja piirustuskouluun, jota johtaa rouva Byrenius. Lena on aivan eri maata kuin koulun muut oppilaat. Hän on kaukana muodikkaasta, kuten rouva Byrenius luonnehtii.
Lenalla on "pienet kapeat kasvot, suuret harmaat silmät, pieni suu ja pieni nenä. Hennot olkapäät, jotka koukistuvat avuttomasti eteenpäin, ja pienet rinnat. Pitkät hauraat kädet. Ja näiden lisäksi voimakas leveä lantio ja paksut reidet. Alhaaltapäin Lena on kokonaan toinen tyttö kuin ylhäältä. Aivan kuin Jumala olisi leikannut kaksi tyttöä kahtia ja sovittanut ne sitten väärin yhteen."
Leena inhoaa ulkonäköään eikä pidä itsestään, mutta uskoo, että kaikki muuttuu, kun hänestä tulee muotipiirtäjä.
Lena saa kuitenkin huomata, että muotipiirtäjäksi ei niin vain tulla. Lisäksi hänen oma näkemyksenä piirrostekniikoista on erilainen kuin Johtaja Byreniuksella. Myös sopeutuminen muiden oppilaiden joukkoon vie oman aikansa. Vähitellen Lena alkaa saada kuitenkin kiitostakin töistään.Myös tunteet alkavat elää omaan elämäänsä erään Mikaelin kiinnittäessä häneen huomiota ja herättäessä hänet, 'harmaavarpusen' eläväksi.
Kerronta: Kerstin Thorvallin kerronta on sujuvaa, hieman epätavanomaista. Rivien välistä voi aistia ajankuvan ja asiat, joiden kanssa nuoret kipuilevat, mutta joista ei tohdita puhua. Tyttö huhtikuussa on raikas psykologinen nuoruudenkuvaus, jonka jatkoteoksen Tyttö Pariisissa mielelläni lukisin. Tämä ei ole aivan pienten tyttöjen kirja kuitenkaan, juurikin tuon psykologisen otteen vuoksi, vaan enempi siinä aikuistuvalle, aikuisuuden kynnyksellä oleville nuorille tytöille. Tämä kuuluu Otavan Isojen tyttöjen kirjasto -sarjaan.
Loppulause: Rakkaus on ehtymätön aihe.
Kerronnan kuvaavuudesta: "Laulu hiipii hänen ihonsa sisäpuolelle."
Pisti vähän mietteliääksi: "Mitä arvoa on hyveellä, ellei kukaan pyri ryöstämään sitä?"
----
Lastenkirjahylly esittelee Tyttö huhtikuussa ja Tyttö Pariisissa -teoksia luonnehtimalla näitä sovinnaisiksi. No, kyllä, sovinnaisia nämä ovat, mutta viitteitä ajan epäsovinnaisuudesta on rivien välissä.
Sara on lukenut Tyttö huhtikuussa -kirjan osana tyttökirjamaratonia ja pohtii sitä, mahtaako kirjailija irvailla luomilleen vastakkaisille luonnekuvauksille. Itsekin mietin tuota irvailua tuossa postauksen alkuun liittämässäni kuvauksessa opettajan suhtautumisella Lenan unelmiin. Saattaa olla, että tässä on pientä ironiaa mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Älä roskaa!