Frank Walker
Yksinäinen vaeltaja
Alkuperäisteos: The Lurcher
Suomentanut Antti Nuuttila
WSOY, 1980
237 + 1 s.
Teoksen motto:
Luonto voi olla kovaa, tylyä, joskus villiä. Mutta luonto ei ole koskaan raakaa, koska sillä ei ole pahoja ajatuksia. Niitä on vain ihmisellä.
Yksinäinen vaeltja, Juttal on mustalaisen koira. Erinomainen yksilö, syntynyt sisukkaan englanninvinttikoiran ja ovelan skotlanninpaimenkoiran risteytyksestä. Juttalin isäntä Albert on kouluttanut koiran hyväksi vahtikoiraksi, metsästyskoiraksi, mutta myös niin, että maaseudun lammastarhaajien omaisuuteen - lampaisiin ei saa koskea. Albert on jo vanha, sairas mies. Albertin tarkoitus on matkata tuttujen luokse, hankkia Juttalille hyvä koti ennen kuin ... mutta Albert ei ehdi toimia. Albert kuolee ja Juttal jää omilleen.
Juttal välttää ihmisiä, kiertää lampaat kaukaa ja metsästää kaniineja, joiden avulla selviää nälkiintymästä, kunnes eräs salametsästäjä ampuu sitä ilmapistoolilla vain siksi, että Juttal oli häirinnyt hänen saalistustaan. Juttal ei enää pysy kaniinien vauhdissa ja niin se nälissään ottaa eksyneen lampaan saalikseen. Rikos, joka eittämättä tuo sille kuolemantuomion, jos se saadaan kiinni.
Juttalia on yritetty ottaa kiinni keinolla jos toisellakin, erään kerran se saadaankin kiinni. Eräs Pecker yrittää kouluttaa sen palveluskoiraksi, sillä hän on todennut koiran hyväksi yksilöksi, mutta Juttal pääsee karkuun - omaksi onnettomuudekseen, sillä ilman karkaamista ei olisi tuota loukkaantumistakaan tapahtunut.
Yksinäinen Vaeltaja on koskettavasti kerrottu tarina koiran sielunmaisemasta. Kerronnassa käytetään jonkin verran inhimillistämistä, mutta koira on koira, eläin, joka toimii vaistojensa mukaan, toisaalta myös omien luonteenpiirteidensä ja koulutuksen kautta omaksuttujen tapojen mukaan. Juttal ei ole koira, joka käy lampaiden kimppuun "veren maku suussaan". Kun jalka paraneee ja kanit ovat taas saatavilla se siirtyy niihin ja välillä myös kansallispuiston peurakin saa olla kohteena. Juttal saalistaa vain ravinnokseen.
Juttalia siis ajetaan takaa ja sen kohtalo näyttää sinetöidyltä. Mietin lukiessani, että kuinkahan tässä käy. Jotenkin lukijana olen Juttalin puolella, tuon kohtalon kolhiman eläinyksilön puolella. Niin on myös Pecker, joka on päättänyt pelastaa koiran. Kuinka se onnistuu, kun maanviljelijät ovat joukolla mukana ja televisiokin on kiinnostunut "tappajakoiran" vaiheista.
Hieno eläintarina.
...
Kirjan kannet auki -lukuhaaste kohta 9: Lue kirja, jonka kannessa on kotieläin/-eläimiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Älä roskaa!