Frank Mangs: Hetkiä elämästäni!

Frank Mangs

Hetkiä elämästäni

Alkuteos: Högst personligt

Suomentanut Mirja Nippala

Ristin Voitto, 1978

244 s.

Alku: Kaikkien esi-isieni joukossa ei ole ketään muuta, jonka kanssa tuntisin olevani niin läheistä sukua kuin isoisäni. Kuitenkaan me emme tavanneet toisiamme kuin yhden ainoan kerran. Ja se mitä silloin tapahtui, tapahtui muutaman minuutin sisällä.

Ja se, mitä tapahtui tuossa hetkessä pienen pojan ja isoisän välillä vaikutti Frank Mangsin elämässä koko hänen loppuelämänsä. Siinä, mitä tapahtui oli "kysymys siitä käsittämättömästä asiasta, jota Raamattu kutsuu siunaukseksi."

Frank Mangs kertoo tässä teoksessaan pieniä muistikuvia elämästään, lapsuudestaan ja kasvuvuosistaan ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, nuorena saadusta kutsumuksesta evankelistaksi, hengellisestä kasvustaan ja seurakuntayhteydestä tai -yhteydettömyydestä. Frank Mangs oli itse vapaakirkollinen, mutta ei piirtänyt suuria rajalinjoja eri seurakuntien välille ja kammoksui 'klikkejä'.

"Kun on jouduttu näin pitkälle - tai langettu näin syvälle - silloin alkaa se kaamea tila, että unohdetana kokonaan se, että Kristuksella on eläviä jäseniä oman nurkkakunnan ulkopuolellakin, että 'pyhiä' on niidenkin joukossa, joiden nimiä ei ole 'meidän seurakuntamme' matrikkelissa."

Kerronta ei kulje mitenkään kronologisesti, vaan tekee hyppäyksiä edestakaisin muistikuvien ja aiheen mukaan. Tämä ei kuitenkaan tee kerronnasta mitenkään sekavaa, vaikka kronologinen järjestys olisikin ehkä jollakin tasolla selkeämpi. Kerronta on mutkatonta ja mukavasti etenevää, pitäen mielenkiinnon yllä. Suurelta osin tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkupuolelle. Mikä minua hieman hämmensi oli se, oliko Frank Mangs sittenkin ruotsalainen, mutta ei. Kyllä hän oli suomalainen, se on suomenruotsalainen. Ruotsinkieli oli hänen äidinkielensä, jonka vuoksi hän lopulta muutti Ruotsiin. Tämä Suomen ja Ruotsin välillä hyppely oli seikka, mikä siis hieman hämmensi. Kaiken kaikkiaan tämä teos oli kuitenkin hyvinkin luettava ja mukava lukukokemus pienine ja suurine tunnelmapaloineen, sillä tunne, tunteet on hyvin vahvasti läsnä.

Loppu: Mutta nyt on kulunut suunnilleen kymmenentuhatta päivää siitä, kun tuskaa täynnä kävelin metsässä - ja sain merkillisen avun pienellä sillalla kohisevan puron yläpuolella. Ja tänä päivänä on mielestäni mukavampi elää kuin koskaan aikaisemmin.

Erityismaininta tälle luonnehdinnalle:

Usko on vaikea läksykappale. Se on verbi että substantiivi. Inhimillistä toimintaa - näkyvässä maailmassa - ja Jumalan lahja.

---