Margit Hauser
Denise löytää tehtävänsä
Alkuteos: Denise findet ihre aufgabe
Suomentanut Kyllikki Härkäpää
Gummerus, 1965
228 + 1 s.
Kansi: Matti Louhi
Sitten
saapui joulu. Denise tuli pyhiksi kotiin, koristi sisarustensa kanssa
kuten aina ennenkin ison kuusen, jollaisen isä haki joka vuosi metsästä.
Se hipoi melkein kattoa seistessään Roumontin perheen kodikkaassa,
vaalealla laudoituksella vuoratussa yksityisessä olohuoneessa, ja kun se
sitten oli valmis , täpösen täynnä hopeavälkettä, hopeoituja käpyjä ja
pähkinöitä, keltaisia ja valkeita lasipalloja ja lukemattomia punaisia
kynttilöitä, rakensivat nuoret hellästi sen juurelle vanhan jouluseimen,
jonka henkilökuvat isoisän isä oli veistänyt ja isoisän äiti
vaatettanut.
Margrit Hauserin Erika perustaa perheen -kirjasta tuttu kotiapulainen Denise muuttaa Geneveen ja ryhtyy huolehtimaan YK:n vammaisten pakolaislasten osastosta. Muutto Zurichista Geneveen ei vain ole niin helppoa, kuin valmisteluista huolimatta luulisi. Genevestä ei niin vain saa asuntoa. Lopulta Denise löytää asunnon rouva Dáglonin ja tämän sokea tyttären Jeannen luona. Myös Fortune-kissa suvaitaan. Denise antautuu työhön ja saa ystävän Tom O'Flarasta sekä Suzy Wongista, josta on ollut apua asunnon löytämisessä ja myös ristiriitojen sovittelijana, kun rouva Dáglon tulee mustasukkaiseksi tyttärensä ja Denisen hyvistä suhteista. Denisen silmät avautuvat tilanteelle myös erään vanhalta ystävältä tulleen kirjeen myötä.
Denise löytää tehtävänsä on ihan luettava tyttökirja joka avaa sveitsiläistä elämäntapaa, YK:n pakolaisapua ja sodanjälkeisen jälleenrakennuksen aikaa. Denise itse on kotoisin Jura-vuoristosta,pienestä majatalosta, jonne kehitys myös kulkeutuu köysiradan myötä. En kuitenkaan tykästynyt tähän teokseen samalla tavalla kuin aikaisemmin lukemiini Erika-kirjoihin tai joihinkin kirjailijan muihin teoksiin. Denise löytää tehtävänsä on ilmestynyt alkujaan 1963, mutta kuvaako se kuusikymmenluvun alkua vai onko ajankuva sittenkin 50-lukua? Vaikea sanoa, kun vuosista ei puhuta mitään ja kerronnasta on vaikea löytää mitään kiinnekohtaan maailmantapahtumiin. Ainoa sellainen on viittaus Persian maanjäristykseen, mutta onko kyse todellisesta tapahtumasta. Hieman kaiveltuani löysin tiedon, että vuonna 1962 olisi Persiassa ollut maanjäristys, joten ilmeisesti ajankuva on sitten kuusikymmenluvun vaihdetta ja alkuvuosia.
Denisen elämä muuttuu, kun hänet siirretään pakolaisten kuljetustehtäviin ja hän tapaa pienen, 4-vuotiaan tiibetiläistytön, joka on karannut ominpäin mukaan. Tyttöä aletaan kutsua Tintiniksi ja hän puolestaan kutsuu Deniseä hyväksi hengekseen. Mutta mitä tehdä tytön kanssa? Myös aiempi ihastus Tom O¨Flaraan vaihtuu kiintymykseksi erääseen Hansruedi Walteriin.
Kerronnallisesti kaikkitietävän kertojan kerrontaa, jossa asioita seurataan Denisen näkökulmasta. Yksi luku sisältää kirjeitä Deniseltä tutuille ja tutuilta Deniselle. Dialogia ei ole kovin paljon, mutta sen verran kuitenkin, että kerronta ei käy liian yksipuoliseksi ja henkilöihin saa tuntumaa. Ei tämä huono teos ole, vaikka ei tosiaankaan tekijänsä parhaimpia. Suomalaisen painoksen kansipaperikuvituksesta pidän.
Suomi-bongaus
Huoltoalan koulutuksen ei ainakaan luulisi käyvän ylivoimaiseksi. Meillä oli pestalozzi-kylässä sokea suomalainen tyttö, joka ryhtyi hierojaksi ...
Pohjoinen 2023 -lukuhaaste kohta 24. Kirjan nimi on lause .
Kirja nimi on lause, koska siinä on löydettävissä subjekti, verbi ja objekti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Älä roskaa!