Gretha Stevns
Susy ja Solveig
Alkuteos: Susy og Solveig
Suomentanut Lea Karvonen
Tammi, 1950
124 s.
Kansikuva: Maija Karma
Alku: Reki pysähtyi toisen joulupäivän aamuna pihamaalle Hiidenmetsän pääoven eteen.
Susy on päälle kymmenvuotias metsänvartijan tytär. punapäinen, vilkas luonnonlapsi. Solveig on lahjakas kirjailijantytär, Susyn serkku. Yhdessä tytöt ovat koulunsa priimukset. Tämä teos ei kuitenkaan keskity niinkään koulumaailmaan, vaikka sitäkin sivutaan, vaan pääosassa on luonto ja erinäiset tempaukset, kuten hiihtoretki ja jääkelkalla ajelu, jolloin tytöt molskahtavat lampeen, josta heidät pelastaa muuan erakko. Lisäksi jännitystä tuo Kobstavenin vankilasta karannut rikollinen.
Susy-kirjat ovat ihan mukavia vanhanajan tyttökirjoja. Susyssä on luonnetta ja miljöökin luo mukavat puitteet. Ystävyys, toveruus ja pienet seikkailut luovat kivan kokonaisuuden. Hieman mietin ajankuvaa. Puhutaan kartanosta. Tanska on kuningaskunta, mutta kuninkaallisista ei juurikaan puhuta. Sen sijaan puhutaan kartanosta ja kartanonherran perheestä. Taustalla on siis jonkinlainen sääty-yhteiskunta. Mutta en minä osaa näitä 1800-luvullekaan sijoittaa vaikka rekiajelu hyvinkin voisi viitata siihen suuntaan, samoin kuin pakkaskelillä rekiajelussa jaloissa pidettävät karvapussit. Täytyisi kai tutkia asiaa hieman tarkemmin tätä puolta.
Kielellisesti tämä on hieman vanhahtavaa, ja tyylillisesti omalaatuista kerrontaa. Näytteenä tässä Solveigin isoisän, kirjailija Myliuksen jouluun liittyvä muistelu, josta pieni pätkä.
En voi olla ajattelematta ihanaa joulua, jonka olen viettänyt hyvien ja rakkaiden ihmisten luona, joulua, jonka tahdon aina muistaa ja joka vuosien kuluessa on kuvastuva, siitä olen varma, aina yhtä ilmielävänä mielessäni. Muutoinhan muisto tavallisesti haalistuu.
Helmet 2023 -lukuhaaste kohta 28. Kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä . Suurin osa tarinasta sijoittuu talviaikaan, mutta loppupuolella on jo kesä. Susy ottaa osaa ratsastuskilpailuihin kartanonherran oriilla. Mutta joulu ja talvi siis vahvasti läsnä.
Mainittakoon vielä, että Maija Karman kansikuvitus on upea ja pari MK:n mustavalkokuvitusta tuo mukavaa vaihtelua kerronnan lomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Älä roskaa!