tiistai 12. joulukuuta 2017

Irja Rane: Talvipuutarha!


Irja Rane
Talvipuutarha
WSOY, 1998
171 s.







Lunta tulee.
Vihreät. Aidan vieressä on ruohoa, pitkää ja huljakasta. Se on kuin Mummun tukkaa, sillätavalla kuivunutta ja ohkasta. Ja maa on guttaperkkaa. Sataa lunta, taivas on harmaa ja valkoinen ja loistaa. Koulun piha on tyhä. Sinne ei saa mennä leikkimään kuin kesällä. Lunta. Lunta tulee. Hiutaleet rauhalliset, pyörteet väsyvät. lumi painuu, putoaa. Ja sireenit, vihreät.


Irja Ranen talvipuutarha on kuvailun juhlaa. Ja tunnelmaa. Sellaista mukavaa, menneen ajan tunnelmaa ja muistojen havinaa. Hieman jännääkin, loppua kohden tiivistyvää, yllättävää. Kirjan kerronta on erikoista. Tarinaa viedään eteenpäin pienen lapsen, alta kouluikäisen tytön,  näkökulmasta kolmannessa persoonassa. Tämä kerronta, jossa tyttöön viitataan hän-pronominilla tai passiivisella tavalla, vaihtuu kuitenkin lopussa hieman yllättäen omakohtaisemmaksi, välillä puhutaankin minä-muodossa. En tiedä, onko tämä tarkoituksellista vai vahingossa kerrontaan sujahtanut tyylin vaihdos, minua se ensi alkuun hämmentää, enkä oikein tiedä, onko se hyvä vai huono asia.

Talvipuutarha on tuoksuja tulvillaan.

Rockfort tuoksuu kummalliselta, pilkukkaalta ja  nauloilta ja vähän isältäkin. Se maistuu muikealta. Kynät haisevat erivärisiltä ja hiekka sireenien alla haisee ja sairaalassa se vasta on kamala haju. Juna haisee raudalta, hiekalta ja litimärältä polkupyörän nahalta, mutta leivässä on piilossa kaunis haju.

Tuoksuja, tuoksuja ja hajuja monenlaisia. Lapsi katselee maailmaa ja elämää ympärillään kaikilla aisteillaan ja ihmettelee isojen ihmisten touhuja.

Tämä oli hauska lukukokemus, vaikka en ole niin ihastunut niihin sapekkaisiin sanoihin, joita kirjassa muutamia esiintyy. Mutta kaipa se niin on, että oikeassakin puutarhassa ne rikkaruohot tuppaavat kauniita kasvustoja rumentamaan. Ydin tässä kirjassa on kuitenkin puhdas ja viaton kuin lapsen mieli ja lukukokemuksena tämä oli erittäin antoisa.
...
Aistittavat kirjat: hajuaisti, koska tuoksut ja hajut toistuvat kirjassa sivu sivulta, aukeama aukeamalta. Tämä on vahvojen tuoksujen kirja.

100 suomalaista kirjaa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.