Oma kustanne
99 s
Luulin minäkin, että kaikki hyvät teot,
kauniit ajatukset ja lämpimät, lohduttavat sanat,
hautautuisivat ikuisiksi ajoiksi unhoituksen hiekkaan.
Mutta ymmärrykseni avattiin
ja minulle kuiskattiin katoamattomuuden maasta,
että kaikki mikä on hyvää ja kaunista
ei koskaan unhoitu.
Kaikilla hyveillä on katoamaton siemen,
joka on aina tuore ja elinvoimainen.
Sitä siementä tosin joskus salassa kyynelin kastellaan.
Joskus näyttää siltä kuin sen elinvoima raukeaisi.
Mutta ei - aina se elpyy ja sen suunta on aina ylöspäin.
Kerran nämä siemenet puhkeavat
kuihtumattomina kukkasina
reunustamaan kaikkeuden kujasia ja
ilahduttamaan ikuisuuden asukkaita.
Hän, joka näin ymmärrykseni avasi,
on ihmeellinen.
Hän on varma ja totinen.
Kun tämän sisimmässäni ymmärsin,
ilahduin ja sain suuren lohdutuksen.
Sain uutta ilmaa siipieni alle.
Tahdon Hänen johdossaan kerran lentää
yli usvaisen, oudon rajaseudun
ikuisuuden kukkatarhoihin.
- Väinö Nieminen
----
Helmet lukuhaaste 2017 kohta 27 kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja. Tämän kokoelman runot on kirjoittanut omalla paikkakunnallani asuva tuttu henkilö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti