Maahan kumartuneet sypressit
Pyhät ihmiset ja ihmeet
Kirjapaja, 2006
232 s.
Nunna Kristodulin teos esittelee ortodoksisen uskon pyhimyskulttuuria eri syistä pyhimykseksi kanonisoiduista tai kanonisointia odottavista ihmisistä. Teos on kiehtova, vaikka tarinoihin ei henkilökohtaisesti ihan sellaisinaan uskoisikaan.
Kirjassa on esitelty eri pyhimykset apostoleista houkkiin, esitelty joitain pyhimyksiä ja niitä ihmeitä, joita heihin liitetään. Tarinat ovat yksinkertaisen koruttomia. Näin vapaakristillisestä näkökulmasta minun on ehkä vaikea uskoa kaikkiin näihin tarinoihin. Sen myönnän kuitenkin, että joissakin näissä esittelyissä kuvastuu syvä ja harras usko, jota ei voi noin vain olankohautuksella ohittaa, vaikka ei voikaan kaikessa olla samaa mieltä ortodoksisen uskon ja näkemyksen vuoksi.
Ei ortodoksille kirjassa on joitakin sanoja, jotka ei ihan avaudu ja joista olisi kaivannut jotain selistystä. Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi: reliikki, akatistos.
Jos teos oli muuten uskoen kirjoitettu, niin yksi lause kuitenkin muutti tilanteen. Kertomuksessa venäläisestä houkasta Kseniasta, mainitaan, että "hänen kunniakseen sepitettii jumalanpalvelustekstit". Sepittäminen sanana vie ajatukset tarinointiin, satujen kertomiseen ja jopa luikurin laskemiseen. Sana eroaa tyystin teoksen muusta kerronnasta.
Pelastin tämän kirjan hävitykseen menevien kirjojen kasasta . Aloin lukea sitä jo aiemmin syksyllä, mutta pistin sitten syrjään. Luin sen nyt kuitenkin loppuun osana Helmet lukuhaaste 2017, kohtaan 48: Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän. Ortodoksinen usko ja pyhimyskulttuuri on minulle jäänyt hämäräksi. Tämä valotti aihetta ainakin hieman. Nyt haaste onkin yhtä vailla selätetSty, siihenkin kohtaan on kirja katseltu ja luku-urakka aloitettu. Saa nähdä, ehdinkö saada sen loppuun - kiirettä pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti