14 tammikuuta 2020

Jan Ivar Billow: Sininen naamio!





Jan Ivar Billow
Sininen naamio
Alkuteos: Blå masken
Suomentanut Veera Roos
Kirjokansi Oy, 1946
283 s.
Kuvitus: Ami Hauhio

Päähenkilö Ville Koivu on reipas nuorukainen, joka on auttanut poliiseja Aaveprikaatin tapauksessa. Kun yhteisössä alkaa tapahtua ilkivaltaa ja konnankoukkuja puhumattakaan varkauksista,  pyytää etsivä Varamo Villen apua saadakseen kolttosten tekijät kiinni ja kasvatuslaitokseen (kyseessä oletus poikajengin tekosista). Ville lupaa auttaa, mutta ei sitä varten, että heidät kasvatuslaitokseen toimitettaisiin vaan saadakseen jengiläiset kunniallisiksi kansalaisiksi. Villen ja Varamon välille syntyy kilpailu siitä, kuka selvittää asiat ja joutuvatko jengiläiset kasvatuslaitokseen vai ei.

Teos on ruotsalainen, suomennettu kuitenkin suomalaiseen kontekstiin. Tarina on kyllä ihan mukava reipashenkinen poikakirja. Kuitenkin tässä on pieniä yksityiskohtia, jotka saavat miettimään, kuinka todenmukaista kerronta on. Alkujaan Sininen naamio on ilmestynyt 1944, eli maailmansodan loppuvaiheissa. Kirjassa ei kuitenkaan puhuta sodasta, joten sijoittaisin tämän enemmän aikaan ennen toista maailmansotaa, vaikka toisaalta Ruotsissahan ei sodittu. Sota-aika sopisi ajalliseksi ympäristöksi siinäkin mielessä, että  Ville,  joka on hankkiutunut poikajengin yhteyteeen puhutaan kuolemanrangaistuksesta, jota "harvoin pannaan täytäntöön". Tosin elämä ennen toista maailmansotaa on ollut erilaista niin Ruotsissa kuin Suomessakin, mutta silti. Ihan menettelevä tarina, joka tosin jättää joitain kysymysmerkkejä eräistä yhteiskunnallisista asioista, jotka koskettavat tarinan juonta.

Jotain arvokasta sanottavaa tällä kuitenkin on myös nykypäivän nuorisolle ja vanhemmallekin väelle, jotka elämme sellaisen tositv-tarjonnan tulvassa, jota ei minun mielestäni pitäisi esittää.

"Hippa keskeytti hänet. - Mutta etkö juuri sinä aloittanut tätä, järjestit koko jutun ja olet vastannut kaikesta! hän sanoi pilkallisesti. - Myönnetään! Tuikeasilmä mutisi ja katsoi lattiaan. Mutta kaikki tyynni on  tuon kirotun sotkun syytä! hän huudahti ja osoitti seinää, jossa sokerilaatikot riippuivat täynä salapoliisijulkaisuja. Kun, kuten me, ei lue muuta kuin rikoksista ja aina vain rikoksista, sellaisina kuin niistä kerrotaan näissä vihkosissa, joissa roistot ovat remseitä miehiä ja rikoksista tulee huikean hienoja sankaritekoja, silloin vähitellen itseki haluaa tulla tuollaiseksi sankariksi, varsinkin jos, kuten minä ...
Hänen äänensä kävi paksuksi, hän vaikeni, pyyhkäisi otsaansa ja peitti kädellään emaljisilmän."

Jengin johtaja Tuikeasilmä, eli Kari Valkio on päätynyt ratkaisuun, jota muut jengiläiset seuraavat ja näyttää siltä, että Ville Koivun taktiikka puree, Vaan kuinka käykään, kun kaupunkiinn tulee Sirkus Tivoli ja etsivä Varamo pidättää yhden pojista syytettynä karkkiautomaattien ryöstämisestä.

Jossain määrin tämä kirja tuo mieleeni Enid Blytonin Viisikot. Tässä on jotain pientä samankaltaisuutta muutamissa  yksityiskohdissa, mutta olisiko Billow ehtinyt lukea Blytonia tai olisiko Blyton lukenut Billowia on epätodennäköistä. Ville Koivu muistuttaa hieman Blytonin Fredrik Allegron Trottevilleä Salaisuus-sarjasta mitä naamioitumiseen tulee, mutta esim. Viisikko-kirjojen juonikuvio eräässä seikkailussa ja tämän teoksen juonikuvion yhtenevyys lienee sattumaa.


Sanaston erikoisuuksia:

Kenu
Hulveisillaan

Helmet 2020 -lukuhaaste kohta 1: Kirja on vanhempi kuin minä
Seinäjoen kaupunginkirjaston Aikamatka -haaste kohta 21: 40-luvulla ilmestynyt tai 40-luvulle sijoittuva kirja

---
Kirjan uudemman painoksen on lukenut Jokke, jonka mielestä juoni on epäuskottava, mutta pitää kirjan parhaana antina hankaluuksista selviytymisen  ja rehellisyyden.

EDIT: Tein tässä huomion, että eräässä nettiantikvariaatissa tämä teos maksaa 45 euroa ja luokitellaan keräilyharvinaisuudeksi. Itse ostin tämän kirpputorilta parilla eurolla. Ei yhtään hullumpi ostos.

4 kommenttia:

  1. Hieno kansikuva, ja kirjakin on jännittävä. Kiva kun bloggasit ja avasit tätä kirjaa.

    (Ruotsissa kuolemanrangaistuspositettiin 1921, ja viimeinen teloitus 1910. Suomessa rauhan aikana ei ole ollut teloituksia (Suurruhtinaskunnassa 1825), mutta sodan aikana ja sisällissodan aikana. Laista se on poistettu 1949 ja 1972 sodanaikainenkin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei ehkä ruotsinkielisenä alkuteoksena välttämättä vastaa 40-lukua, voi mennä sotaa edeltävälle aikakaudelle. En tiedä, kuinka paljon "suomalaistaminen" on vaikuttanut alkuperäiseen ajatukseen.

      Poista
  2. Se uudempi painos on vilahdellut ajoittain kirppiksellä sillai että olen miettinyt nappaanko luettavaksi, en ollut ainakaan vielä...

    Tyylikäs kansi kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uudemmassa painoksessa näyttää olevan vähemmän sivuja, joten sitä on ehkä hieman 'ajanmukaistettu'. Vaikea sanoa. Juoni näyttää kuitenkin pysyneen kasassa.

      Poista

Älä roskaa!