Akseli Järnefelt Rauanheimo: Uuteen maailmaan!

Akseli Järnefelt Rauanheimo
Uuteen maailmaan
Romaani Pennsylvanian ensimmäisistä uutisasukkaistaWSOY, 1921
Werner Söderström Osakeyhtiö, 1921

Projekti Gutenberg

Taustaa:

"Suomen kansa on korpikansaa. Ammoisista ajoista asuen ja viihtyen metsämailla on se kehittänyt omat metsäelämään soveltuvat elämäntavat. Vaikkakin maaperä enimmäk-seen oli karu ja kivikkoinen, kasvatti kansa itse kehittämällään kaskeamismenettelyllä viljaa niin paljon, että edullisina vuosina sitä voitiin viedä muuallekin. Jo vanhoina aikoina oli suomalaisilla korvenraatajan maine.

Kun Kustaa Vaasan nuorin poika Kaarle sai herttuakunnakseen Keski-Ruotsin erämaat ja halusi ne asuttaa, piti hän parhaana houkutella suomalaisia muuttamaan sinne. Ruot-salaiset olivat tosin jo  asettuneet jokien varsille viljaville seuduille, mutta niiden laajoilla metsäisillä takamailla liikkuivat vielä vain karhut, hirvet ja muut metsänelävät. V. 1579 julkaisi herttua Kaarle ensimmäisen kirjelmänsä, jossa hän lupasi 7 verovapaata vuotta kaikille, jotka ryhtyvät perustamaan uutistaloja herttuakunnassa oleville asumattomille aloille, kuten Vermlannin metsiin."

 

  

 

Vähitellen kuitenkin suomalaisten kaskeamista ja metsien hävittämistä alettiin katsoa karsaasti, samoin kuin metsästämistä.  Ruotsalaisten ja suomalaisten välit menivät hankauksiin ja metsäsuomalaisia alettiin vainoamaan. 1600-luvun puolivälin paikkeilla oli  Ruotsin hallitus alakanut koota siirtolaisia Amerikkaan perustettavaa siirtokuntaa varten. Ruotsalaiset eivät itse olleet oikein halukkaita ajatukseen, ei heillä ollut taipumusta erämaiden asuttamiseen. Huomio kiinnitettiin suomalaisiin. Heitä värväämässä oli Maunu Klinga -niminen hallitukselta toimeksiannon saanut herra. 

Uuteen maailmaan nojaa ilmeisesti historiatietoihin, mutta  kuinka autenttista ja todellista kerronta on jää hieman kyseenalaiseksi. Uskoisin, että ne Marttiset, Räsäset ja Kokkiset, joista tämä tarina kertoo voivat hyvinkin olla todella eläneitä suomalaisia sukuja. Jostain syystä minun vain on vaikea uskoa, että tarina olisi läpeensä historiallista kerrontaa, vaan syystäkin on joukossa oltava hieman fiktiivistäkin ainesta.

Minua myös hieman mietityttää ne kalevalaiset laulut joita Erkki kanteleella soittelee.  Kalevalahan koottiin 1800-luvulla lähinnä kai karjalaisista perinnekertomuksista. Varmlannin metsäsuomalaiset, ainakin tässä tarinassa, ovat lähinnä Savon suunnalta. Mietin, kuinkahan on, tunnettiinkohan noita runoelmia 1600-luvun Varmlannissa? Tosin, jos Wikipedian tietoihin on uskominen, niin Kalevalan tarut ei juontaisikaan Idästä vaan Pohjoisesta,  Pohjanmaan kautta kulkeutuneina, joten mene ja tiedä, ehkä se on mahdollista.

Teos jakautuu kahteen osioon. Ensimmäisessä osiossa keskitytään metsäsuomalaisten elämään Ruotsin Varmlannissa, jossa Martti ja Leena Marttinen elelevät Martin siskon Reetan kanssa itse rakentamassaan talossa. Lähimmät naapurit on Oinola ja Mulikka. Kun Mulikan Erkin ja metsänkävijä Luukas sekä eräät muut lähtevät hirvenmetsästykseen, joutuvat he ajojahdissaan ruotsalaisen Dalbon maille, missä Dalbon Stina-tyttären sulhanen Gustaf vaatii miehet tilille siitä, että he ovat kaataneet hirven heidän alueellaan. Dalbo itse lähtee miesjoukkoaa johtamaan, saavuttaakseen miehet, jotka etsiytyvät takaisin omalle maalleen. Gustaf kuitenkin sopii salassa miesten surmaamisesta. Osa miehistä yllätetäänkin petoksella Dalbon tietämättä, Luukas haavoittuu ja Erkki joutuu vangiksi, josta tosin Stina hänet pelastaa.

Selkkauksesta on kuitenkin seurauksensa, karkoitus Delawaren siirtokuntaan.

Toinen osio keskittyy kuvaamaan asutustouhuja Delaware-joen rannalla, jonnen Martti perheineen, Erkki, Luukas ja muutamat muut ovat saapuneet. 

Juonia ja jänniä vaiheita riittää rakkaudesta puhumattakaan, sillä paitsi siirtolaisuusteemaa on tarinan keskiössä Erkin ja Stinan rakkaustarina, johon omat hankaluutensa tuo paitsi punapäinen Gustaf, myös  Erkin lapsuudenystävä Reeta sekää Uuden Ruotsin kuvernööri Printzin tytär Armgard, puhumattakaan Lapin naisesta Kaisa Väinämöstä, josta tulee taikakeinoineen Minquas-heimon "poppamies". Näistä noituusjutuista ja loitsuista en tykännyt, vaikka taikauskoisuus olikin melko vallitsevaa 1600-luvulla. 

Kerronnallisesti korutonta kerrontaa, suomalaiseen tyyliin hieman jäyhää, jos toki mielenkiintoa pidetään yllä juonenkäänteillä. Laatusanoja ei liiemmälti viljellä eikä kuvia mitenkään maalailla. Historiallinen ote siitä, mitä tapahtui ja miten meni on vahva, mutta kuten sanottua, meniköhän kaikki ihan näin, on sitten eri asia. Hieman hassulta kuulostaa, kun maissista, jonka intiaanit tunsivat ja toivat siirtolaisten tietoisuuteen puhutaan välillä maissina, välillä intiaanien ohrana. Minusta oli myös hyvin vaikea kuvitella mitään maissilyhteitä suomalaisten viljalyhteiden lailla, mutta kun hieman kaivelin, niin kaipa maissistakin lyhteitä saa aikaan. Niin että, kyllä tämä teos on hyvinkin avartava lukukokemus, vaikka ei kaikkea nielisikään.

Mainittakoon vielä, tuohon historiallisuuteen liittyvänä, että tässä mainitaan yhtenä sukua Kokkiset. Heikki Jylhän nuortenkirjassa  Delawaren pojat, jonka miljöö on suurelta osin sama, on yhden päähenkilön nimi Kokkinen. 

 

---

Pohjoinen 2022 -lukuhaaste kohta 9: .   Kirja suomalaisten siirtolaisuudesta esimerkiksi Ruotsiin. Tässä teoksessa kuvataan siirtolaisuuden historiaa niin Ruotsin Värmlantiin kuin Värmlannista Yhdysvaltoihin. 

---