Anni Swan
Me Kolme & Ritvan suojatit
WSOY, 1956 (viides painos)
Kansikuva: Martta Wendelin
187 + 128 s.
Me kolme tarkoittaa Erkkiä, Yrjöä ja Ritvaa. Erkki on yhteiskoululainen, joka on erotettu kevätlukukaudeksi, koska on ollut osallisena opettajan rumassa kiusaamisjutussa. Erkin perhe on köyhä, isä kuollut ja äiti ja sisko tekevät töitä kouluttaakseen pojasta ylioppilaan, ja sisko sanookin kovat sanat Erkille. Erkki kuitenkin sattumalta pelastaa kiusatun opettajan tyttären jäämästä hevosen jalkojen alle, mistä opettaja tulee kiittämään häntä. Erkki tuntee itsensä vähän noloki ja päättää miehistyä, mennä töihin kevääksi ja kesäksi ja jatkaa lukujaan syksyllä. Hän pääseekin töihin Orimäen tehtaalle kirjanpitäjäksi. Matkalla sinne hän kyytimiehen kanssa eksyy yksinäiseen matalaan majaan ja tekee tuttavuutta kahden pienen pojan kanssa, jotka ovat hyvin arkoja ja vaikuttavat kaltoinkohdelluilta.
Yrjö ja Ritva puolestaan ovat serkuksia. Yrjö on halvaantunut sairastuttuaan lapsihalvaukseen eli polioon.
Yrjö kuulee tragediasta, joka on kohdannut Orimäen tehtaan omistajaa, leskirouva Arbeliusta. Linna, joksi tämän kartanoa kutsutaan, on palanut ja palossa on kuollut hänen kaksi poikaansa.
Erinäisten tapahtumien seurauksena Erkki, Yrjö ja Ritva ovat vakuuttuneita, että pojat eivät kuolleetkaan tulipalossa vaan heidät on ryöstetty ja he alkavat selvittää asioita, mutta huomaavat, että heidän tutkimuksilleen aiheutetaan monenlaista estettä. Erkki joutuu lopulta epäillyksi tehtaan varojen varastamisesta.
Tarina on ihan kelpo seikkailu ja tämä kuuluu Anni Swanin kootuissa suosikkeihini Pikkupappilan ja Ulla ja Mark -teosten jälkeen.
Ritvan suojatit on jatko-osa, joka kertoo Ritvan koululaiselämästä Helsingissä. Hän tekee tuttavuutta Jyrängön perheeseen, jonka taiteilijaisä nostaa ihokarvat pystyyn huolettomuudellaan ja itsekkäällä asenteellaan. Lapset Senta, Sasi eli Saskia, Immu ja Jukka ovat suorastaan tuuliajolla selviytymässä omin voimin. Jukka lienee vanhin, sillä hän käy töissä, mutta käy myös iltakoulua. Immu on nuorin. Senta, johon Ritva ensimmäisenä törmää on 9-vuotias, taloudesta huolta kantava ja Sasi on samalla luokalla kuin Ritva. Taiteilijaisä huitelee missä milloinkin maalailemassa ja lapset saavat selviytyä omin nokkineen. Sitten isä tekee junamatkalla tuttavuutta herra Jantsmannin kanssa ja vuokraa yhden huoneen hänelle. Ennen pitkää Ritva saa huomata, että vaara vaanii jälleen samalta suunnalta kuin Orimäessä.
Teokset on ihan mukavaa luettavaa. Näissä yhdistyy suomalainen arki (sellaisena kuin se kulloinkin on esiintynyt) hituseen sadun lumoa, sillä monesti asiat selviävät onnellisesti, vaikka todellisuudessa ne ei ehkä lutviutuisi ihan yhtä onnekkaasti.
Tein kuitenkin, nyt lukiessani, muutamia pieniä huomioita, jotka saavat mietteliäiksi. Teokset kuvaavat kolmikymmenluvun Suomea. Presidenttinä on P.E.Svinhufvud. Ritva, astellessaan Helsingin katuja kuvittelee kuinka voisi sattua niin, että presidentti vaikka pudottaisi lompakkonsa ja hän nostaisi sen ja ojentaisi presidentille ja saisi kutsun iltapäiväteelle tai kahveille, predidentin linnaan. Ritva on pieni uneksija, mutta kuitenkin jalat maassa, ymmärtäen, että haaveilu on haaveilua. Ajankuvasta kertoo myös viittaus Mussoliniin.
"Edisonkin oli sanomalehtimyyjä, ja Lincoln ja Mussolini olivat asiapoikia, ja Lönrot oli räätälin opissa, luetteli Saskia pikkuvanhasti." Hmm. Minusta Lincolnin ja Mussolinin rinnastaminen on hieman erikoista ja en kyllä itse sitä tekisi.
Mielenkiintoinen yksityiskohta oli maininta Katajanokan lentokentästä. Jotenkin en osaa kuvitella Katajanokalle lentokenttää, mutta kyllä sellainen on ollut. Tietoa hakiessani selvisi, että se on toiminut 1924-1936 välisenä aikana ja kun Svinhufvud toimi presidenttinä 1931-37 voidaan ajatella, että tämän teosparin tapahtumat sijoittuvat ennemminkin kolmikymmenluvun alkupuolelle kuin loppupuolelle.
Ritvan suojatit -osiossa on muutamia loogisuusvirheitä. Teksissä mainitaan ensin, että kuinka "Neljännen luokan historian tunti oli päättynyt" ja sitten "Opettajan näin murehtiessa riemuitsi viides luokka". Opettaja, joka oli sijainen, ei murehtinut tunnin päättymistä, vaan sitä, että oppilaat olivat tehneet viittauslakon ja hän tunsi itsensä kykenemättömäksi. Sitten taas "Seuraavan päivänä oli neljännellä luokkalla" --- ----.
Toinen loogisuusvirhe tulee luvussa, joka on nimetty "Ritva liikenaisena", vaikka liikenaisena toimii Senta, jonka isä on lähettänyt myymään taulujansa.
Kerronnasta voisin vielä sanoa, että maininta :"lukijalle huomautamme, että ----" ikään kuin lukija ei olisi kyllin viisas tajutakseen mitä sanat sulkumerkkeissä tarkoittaisivat. Tämä yksittäinen kertojan lausuma on mielestäni kuitenkin aika harvinainen Swanin kerronnassa, ei ainakaan tule nyt mieleen vastaavaa, jossa "rautalangasta" väännettäisiin, mitä teksti tarkoittaa.
Vaikka pidänkin paljon itse tästä tarinasta, niin minun on myönnettävä, että tämä herätti myös paljon ristiriitaisia ajatuksia ja kysymyksiä. Minua jäi esimerkiksi mietityttämään se, että millainen koulukäytäntö oli 30-luvulla. Silloinhan oli jo kansakouluja ja oppivelvollisuuslakikin annettu jo 1921. Kuitenkaan Sentan koulunkäynnistä ei puhuttu mitään ja Ritva ja Sasi olivat samalla luokalla. Kyse ei kuitenkaan ollut kansakoulusta, ymmärtääkseni, sillä Ritvan oli kustantanut kouluun rouva Arbelius. Kuka maksoi Sasin koulutuksen, kun Jyrängön perhe oli köyhä ja kattiloita ja muita kodin hyötyesineitä jouduttiin viemään panttikonttoriin.
Me kolme Ritvan suojateissa korostuu paitsi agraariyhteiskunnan ja teollistumisen mukanaan tuomat olot, maaseudun ja kaupunkiolojen vastakkaisuus myös luokkayhteiskunnan eriarvoistavuus. Jyrängön lapset saavat tulla suurelta osin omin voimin toimiin. Nykyään lastensuojelu jo ottaisi heidät hoteisiinsa. Ritvan suojateissa ilmenee myös ennakkoluuloisuus ja stereotyyppinen ajattelu taiteilijaelämää kohtaan. Jyrängön taiteilijaisä edustaa niin kamalaa äärilaitaa, että ihan pahaa tekee, vaikka ei häntä yksinomaan huonoksi ihmiseksi kuvata. Kyllä hän lapsiaan rakastaa - omalla tavallaa, mutta auttamatta itseään hieman enemmän.
Kaikista näistä huomioista huolimatta, en voi silti väheksyä Anni Swanin merkitystä lasten- ja nuortenkirjailijana. Hänen tarinansa elävät ja niissä on hyvä lukijan tarinapoluilla kulkea.
---
Helmet 2022 -lukuhaaste kohta 3: Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana
Lapsena tuli luettua nämä Swanin kirjat, kun lapsuudenkodissani oli keltakantinen kootut kertomukset- sarja. Muistelen tykänneeni Iiris rukasta eniten. Nämä haluan kyllä lukea uudelleen! Melkein pitäis tehä semmonen Anni Swan- lukuhaaste, että sais aikaseksi. :D
VastaaPoistaMinä olen lukenut nämä useasti. Saisi olla enempikin tällaisia teoksia.
PoistaMinä olen lukenut vain Iris rukan ja senkin aikuisena. Viehättävä tarina, josta kuitenkin pystyi näkemään senaikaisen yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksia.
VastaaPoistaKyllä! Näistä näkee, kuinka paljon suomalainen yhteiskunta on muuttunut vuosien saatossa. Iris-rukka on hieno ja koskettava kansankuvaus.
Poista