Kävelyretkiä Lontoon kaduilla!
Suomentanut Jussi Korhonen
Basam Books, (julkaisuvuosi ei tiedossa)
Kävelyretkiä Lontoon kaduilla sisältää kahdeksan tarinaa, jotka ovat alunperin ilmestyneet eri sanomalehdissä. Näitä voisi kutsua ehkä esseiksi, novelleja nämä eivät ainakaan ole. Pakinointiakin nämä voisivat olla, ellei tarinoissa olisi niin paljon mukana yhteiskuntakritiikkiä ja aitoa elämänmakua 1800-luvun köyhälistökujilta.
Tarinat ovat seuraavat:
Kuutamokävelyllä (Night Walks) ilmestynyt alun perin 1860 All The Year Round -lehti nro 65/
Eksyksissä (Gone Astray) 1853 Household World -lehdessä nro 177
Wappingin köyhäintalo (Wapping Workhouse ) All The Year Round 43 (1863)
Pieni itäinen tähti (The Small Star in the East) ilmestynyt alunperin 1868 All The Year Round -lehden kolmannessa "New Scries" erikoisnumerossa.
Harrastelijan kierros (On an Amateur Beat) ilmestynyt alunperin 1869 All The Year Round -lehden ensimmäisessä "New Scries" erikoisnumerossa.
Edesmenneiden kaupunki (City of the Absent) All The Year Round 221 (1863)
Syrjäkujilla (Sky neightbourhoods) All The Year Round -57 (1860)
Öykkäri (The Ruffian) All The Year Round 494 (1968)
Pidin eniten Dickensin lapsuusmuistoon Eksyksissä, jossa Dickens muistelee aikaa, jolloin hän pikkupoikana eksyi Lontoon keskustassa.
"Lapsen järjenvastainen eksymisen pelko palaa mieleeni tätä kirjoittaessani yhtä kirkkaana kuin sinä päivänä. Uskon vakaasti, että vaikka olisin eksynyt pohjoisnavalla enkä kapella ja ruuhkaisella kadulla, jota leijona niihin aikoihin vartioi, en olisi voinut olla enemmän kauhuissani. Ensisäikähdykseni ilmeni pienenä itkuna ja edestakaisin juoksenteluna, minkä jälkeen kävelin synkän arvokkuuden vallassa eräälle sisäpihalle ja istuuduin portaalle pohtimaan miten selviytyisin elämästä."
Punta ja neljä pennyä taskussaan pieni Charles vaeltaa kurjilla kaduilla ja ehkä vähän paremmillakin. uskoo löytäneensä ystävän kulkukoirasta, mutta pelästyykin, kun tämä äkkiä alkaa murista hänelle ja vie hänen saksalaisen makkaransa.
Lopulta pitkän päviän lopuksi Charles etsiytyy yövartijan luokse, nukahtaa ja herää katsomaan isänsä kasvoja.
"Minua sanottiin usein kummalliseksi lapseksi, ja taisin sellainen ollakin. Olen varmaan yhtä kummallinen aikuisenakin."
Nämä pienet tarinat ovat kaiken kaikkiaan täynnä Viktoriaanisen ajan arkista elämää. Dickensillä on tarkka katse ja hän tekee paljon huomioita. Näissä, niin kuin hänen kaunokirjallisissa teoksissaan on paljjon yhteiskunnallista kritiikkiä ja epäkohtien huomioimista. Myös Dickensin tapa käyttää hyperbolaa ja ironiaa tulee esille. Jotkut pienet yksityiskohdat kuten lyijyvalkoisen valmistus herättävät halun kaivaa lisätietoa aiheesta. Lontoossa on varmaan ollut myös kauniimpia näkymiä, mutta kokonaisuutta katsoen näissä tarinoissa tuodaan esille se Lontoon kärsivämpi ja karumpi puoli.
Ei hassumpi kirjastoreissun löytö. Kannattaa tutustua. Teoksen siniset kannet ovat vahvat ja vaikuttavat. Suunnittelija on Ina Majaniemi.
...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Älä roskaa!