Vuodet kuin unta
Karisto, 2013
332 s.
Hersyvän mutkatonta ja maanläheistä kerrontaa nuoren piikatytön ja läheisten näkökulmasta. Pättikankaan tyyli kirjoittaa murteella on hauskaa luettavaa ja vaikka kaikista sanoista ei tarkkaan tiedä, mitä niiden taakse mahtaa kätkeytyä, tulee asia selväksi ja tunnelmat iholle. Tykkään, tykkään niin valtavasti.
Vuodet kuin unta sijoittuu jonnekin Vaasan ja Ylistaron välille. Päähenkilö, Fiia, on teoksen alussa 10-vuotias suurlapsisen suutarin perheen tytär, joka ammattaa pikkusisartaan vuorotellen hänestä seuraavan kanssa. Fiian kotikylässä on Ruukki. Kotia kutsutaan Puskaksi. Puskan naapurituvat on Polokka, jossa asuu Fiian mummu ja isän sisko - Elssu-täti. Pulinassa asui Maikki 3-vuotiaan tyttären Hinnin ja miehensä Leanterin kanssa. Pulinaan muuttaa myös Leanterin veli Raffu, johon Elssu iskee silmänsä, mutta Raffu tuokin tupaan vaimoksi Keelan, jonka kanssa Fiia ystävystyy.
Fiia ei paljon ehdi olemaan asuulla. Pikkusisarissa on tarpeeksi perään katsomista. Mutta välillä ehtii vainiollakin juosta ja naapurissa pistäytyä. Sitten tapahtuu onnettomuus. Naapurin Maikki kuolee junaonnettomuudessa. Hinnin ottaa hoiviinsa Keela, joka muuttaa Vaasaan. Fiia pyytää päästä mukaan, mutta eihän se sovi. Keela lupaa kuitenkin kirjoittaaa Fiialle. Ja kirjoittaakin, mutta kirjeen lukee ensimmäisenä isä. Sitten tulee toinen kirje. Fiiasta ajatellaan, että hänen olisi jo aika lähteä pikkupiiaksi, jos paikka löytyisi. Ja löytyyhän se. Keela on muuttanut Vaasasta kotiinsa Riemuun, joka on Jykylän torppa. Keelan äiti on mennyt naimisiin Jykylän isännän kanssa ja saanut vanhoilla päivillään vielä tyttären. Tulisiko Fiia tälle ammaksi.'? Ja Fiia kirjoittaa tulevansa.
Tämä oli todellakin mukaansatempaavaa, viihdyttävää luettavaa. Kerronnallisesti sutjakkaa ja luontevaa. Ajallista miljöötä hieman mietin, mille vuosikymmenille tämä sijoittuu. Kiertokoulua Fiia on käynyt parisen viikkoa. Fiian jo tultua nuoreksi ja ammattavankin kasvaessa aletaan puhua kansakoulusta. Jykylän pojista toinen on kauempana kansakoulussa, mutta mitenkään yleisiä ne ei vielä ole. Sotaväkeen joutuu, jos nostaa sellaisen arvan. Polkupyörääkin kokeillaan. Vaasassa, jonne Fiia teoksen lopussa suuntaa - pumpulienkeliksi sisarensa kanssa, on lastenseimi. En tosiaankaan osaa sanoa, eletäänkö jo 1900-lukua vai 1800-luvun loppupuolta. Asevelvollisuuslaki tuli 1878, joten kyllä kai tämä sitten tuon vuosituhannen vaihteen paikkeille sijoittuu. Mutta loppujen lopuksi ei se ole niin tärkeää tietää tarkalleen mitä luka eletään. Tärkeätä on elämä, jota eletään, koetaan niin ilossa kuin surussas, sydämen sykkkeissä ja tunteissa ja niitä riittää. Yhteiskunnallisesti olot ovat olleet kovin erilaista tarinan aikaan, ihmisen tunteet ja toiveet melko samanlaisia. Fiia kasvaa tarinan myötä pikkulikasta nuoreksi naiseksi. kokee pettymyksiäkin, mutta pyrkii rohkeasti eteenpäin. Hieno, lämminhenkinen tarina, jonka kaltaisia toivoisi löytävänsä lisää.
Muutama ilmaisu :
Köhkörö kiekkopeli, jota pelattiin ja tapeltiin siinä sivussa kylän kunniasta
laffafyyraa ku lappalainen Tämä pisti vähän mietteliääksi ja pisti pohtimaan pohjalaisten suhtautumista lappalaisiin.
...
Pohjoinen 2022 -lukuhaaste kohta 21: Romaani, joka on kirjoitettu ainakin osin murteella
Mukavaa Joulun Aikaa Sinulle
VastaaPoista