Lois Lenski (1941, Reneved 1969)
Indian Captive - The story of Mary Jemison
Open Road. Intergrated media. NY, 2011
e-kirja
Kuvitus: Lois Lenski
Päähenkilö Mary Jemison on skotlantilais-irlantilaisen perheen tytär. Hänen vanhempansa Thomas ja Jane Erwin Jemison tulivat Philadelphiaan siirtolaisina n. 1743. Marylla oli kaksi vanhempaa veljeä, vanhempi sisko Betsey ja kaksi, Uudessa Maassa syntynyt pikkuveljeä. Perhe asettui asumaan Marsh Creekiin, Pensylvanian Adams Countyyn. Huhtikuun 5. päivä vuonna 1785 Mary menetti koko perheensä, lukuunottamatta kahta vanhinta veljeä, jotka pakenivat intiaanien hyökätessä perheen farmille. Mary eli koko elämänsä Seneca-heimon adoptoituna jäsenenä. Hänet tunnetaan historiankirjoituksessa Geneseen Valkoisena Naisena (The White Woman of the Genesee). Mary Jamison kuoli 1833 lähes 91-vuotiaana. Ennen kuolemaansa hän kertoi kokemuksensa James Everet Seaversille, jonka muistiin kirjoittama tarina on löydettävissä Gutenbergissa.
Lois Lenskin Indian Captive perustuu siis todelliseen, historialliseen tapahtumaan, vaikkakin kirjailija Lenski on käyttänyt kirjailijan ja taiteilijan vapauttaaan ja muuttanut joiltakin osin faktan fiktioksi. Lenski on paitsi palkittu lastenkirjailija, myös taiteilija, ja hän onkin kuvittanut teoksensa itse. Harmillista, että e-kirjamuodossa ei kuvituksen monet hienot yksityiskohdat aukene minulle. Haluaisinkin saada tästä teoksesta ihan fyysisen ja alkuperäisen opuksen, mutta taitaa jäädä mahdottomaksi toiveeksi.
Mary, jonka lempinimi on Molly, ja kuten häntä tässä teoksessa kutsutaan, on 12-vuotias jäädessään intiaanien vangiksi. Taustalla on englantilaisten ja ranskalaisten välinen sota, jossa intiaanit ovat myös osapuolina. Mollyn vangiksi ottamat intiaanit ovat liitossa ranskalaisten kanssa. Kun Molly ja naapurin poika Davy otetaan erilleen muista heille annetaan mokkasiinit jalkaan. Tietäessään eron tulleen, Mollyn äiti rohkaisee Mollya:
No matter where you are, Mary, my child, have courage, be brave! It don't matter what happens, if you're only strong and have great courage. Don't forget your own name or your father's and mother's. Don't forget to speak in English. Say your prayers and catechism to yourself each day the way I learned you - God will be listening. Say them again and again ... don't forget, oh, don't forget! You're a-goin' now...God bless you, Mary, my child, God.. go... with..you..."
Molly ja Davy viedään Fort Duquesneen, mikä oli ranskalaisten linnoitus. Siellä Mary annetaan kahdelle sisarukselle (Squirrel Woman ja Shining Star), jotka ovat menettäneet veljensä ja ottavat Mollyn sisarekseen. Mollyn matka jatkuu Seneca-kylään Ohio-joen varrella. Hänelle annetaan uudet vaatteet ja häntä kohdellan kuin oman kansan jäsentä. Hän saa nimekseen Corn Tassel vaaleiden hiustensa takia, jotka ovat kuin maissinvihneet. Hänen kannettavakseen annetaan Blue Jay vauva. Molly ei voi kuitenkaan unohtaa kotiaan ja haluaisi paeta, mutta kuinka se olisi mahdollista? Molly ajattelee, että hänestä ei ikinä tulisi intiaania. Hän yrittää muistaa vanhempiensa nimet. Hän juoksee maissipellolle ja kuiskailee nimiä kunnes Squirrel Woman, joka on sisaruksista äkeämpi löytää hänet ja vihaisena alkaa ravistella tätä. Molly muistaa vastaavan ravistelun kotinsa naapurustossa ja vastaa naiselle: " Kuin pyörremyrsky tulet läpi puiden ja valkoisen naisen lailla ravistelet puolustuskyvytöntä lasta." (vapaa käännös) Myöhemmin illalla Molly itkee ei siksi, että häntä on kohdeltu huonosti, vaan siksi, että hän on ajatellut kuin intiaani.
Sitten Molly pääsee uudelleen käymään sisarusten kanssa Fort Duquesnessa, jossa häneen kiinnitetään huomiota ja aletaan kiinnostua. "Emmekö voisi ottaa hänet omaksemme", pohtii muuan nainen. Mutta kohta intiaanisisarukset ovat Mollyn takana ja vievät hänet pois, ennen kuin Molly ehtii ottaa ratkaisevat askeleet. Molly kuljetaan pois Seneca-kylästä, yli vuorten Genesee-kylään (Gen-Ish-a-u, mikä tarkoittaa "Shining clear or open place"). Matka, joka Mollyn täytyy kulkea jalan on liikaa ja Molly sairastuu pahasti.
Genesee-kylässä Earth Woman -niminen nainen, joka on ilmeisesti jonkinlainen parantaja kysyy: Miksi ette tappaneet häntä? Se olisi ollut armollisempaa? Earth Woman ottaa tytön kuitenkin hoteisiinsa, lääkitsee häntä ja valvoo hänen vierellään. Molly on monta päivää tajunnan rajamailla, vuoroin Seneca-kylässä, vuoroin toisaalla. Vähitellen hän paranee ja toteaa, että kaikki tutut Genesee-kylästä ovat saapuneet Geneseehen. He eivät halua hänen pääsevän takaisin kotin. He haluavat, että hänestä tulee intiaani.
Lois Lenskin Indian Captive on lapsille suunnattu fiktiivinen, mutta todellisuuspohjainen kertomus. Se on kerrottu lapsen näkökulmasta ja pyrkien katselemaan asioita lapsen ajatusmaailmasta käsin. Mollylla olisi lopulta mahdollisuus päästä takaisin "omiensa" pariin, mutta hän haluaa jäädä elämään "senecana".
Löysin mielenkiintoisen englanninkielisen sivuston intiaanikirjallisuudesta amerikkalaisessa lastenkirjallisuudessa, ja jossa tätä teosta aika rankallakin kädellä arvioidaan.
Minusta tuntuu, että on liiallista mennä heittämään kirjaa roskiin, vaikka siinä olisikin kolonialistisia piirteitä tai muuta, mikä pistelee "valveutuneen lukijan" mieltä. Ja kyllähän tässä hyvinkin voi sellaisia olla, jotka luovat vastakkainasettelua ja kysymyksiä. Tässä ei kuitenkaan täysin asetuta valkoisten puolelle intiaaneja vastaan. Intiaanien tapoja kuvataan niin hyvässä kuin pahassa, mutta ei toistakaan osapuolta kuvata vain hyvinä. Molly pitää intiaanikylään saapuvaa englantilaisen sotilaan harmaita silmiä kylminä ja pelkää tätä tämän hymystä huolimatta.
Kuvauksessa tuodaan myös esille kolonialismin tuomat muutokset alkuperäisasukkaiden elämään. Intiaaninaiset eivät enää tahtoneet tehdä saviruukkuja keittoastioiksi vaan halusivat kattiloita. Nahasta tehdyt vaatteet vaihtuivat kauniisiin kankaisiin. Ja mikä koitui todelliseksi turmioksi oli "tulivesi", jota saadakseen Grey Wolf -niminen Seneca oli valmis myymään Mollyn englantilaisille sitä saadakseen.
Mielestäni tässä tuodaan aika hyvin senecojen elämänmuotoa ja arkielämää, jota kuvitus hyvin täydentää. On arkista kuvausta, lasten leikkiä, tarinatuokioita. Tuolla mainitsemallani sivustolla ei mainita mitään kuvituksesta, mikä mielestäni on kuitenkin tärkeä osa itse tarinaa. Mielestäni, vaikka Molly jäi asumaan senecojen pariin ei tehnyt hänestä "villiä", kuten englantilainen sotilas määritteli Mollyn pelokasta käyttäytymistä.
Mikä minua itseäni kuitenkin jäi "kaivelemaan" oli Mollyn selviäminen, hänen tajuttuaan, mitä hänen perheelleen oli tapahtunut. Tässä tarinassa korostetaan Mollyn rohkeutta, mutta se, että ei tuntisi lainkaan pelkoa tai voisi olla näyttämättä sitä, kun kohtaa jotain niin rajua ... Tässä tarinassa Mollya vahvistaa hänen äitinsä sanat: "Mitä tahansa tapahtuukaan, sillä ei ole väliä, kunhan vain olet luja ja rohkea" (vapaa käännös).
Hieman myös epätodelliselta vaikuttaa kohtaus, jossa intiaanilapset löytävät ontosta puusta karhunpentuja ja aikovat ottaa ne myydäkseen, mutta sitten emokarhu tulee pelastamaan lapsiaan. Todellisuudessa luulen, että karhuemo olisi ärhäkämpi, kuin tässä kuvauksessa.
On tässä jotain muutakin, mitä en oikein sulata, kuten vanhan Shagbarkin sanat Mollyn vangiksiottamiseen liittyen. Minusta on myös outoa, että kirjailija käyttää Mollystä intiaaniheimoon adoptoitunakin määritettä vanki, ikään kuin heimo kutsuisi häntä vangiksi.
Pidin tästä teoksesta kuitenkin ja lukisin enemmänkin aiheeseen liittyviä teoksia.
Miksi se aito, todellinen Mary halusi jäädä asumaan heimon pariin on mielenkiintoinen kysymys. Täytyypä vertailuna lukea se Seaverin teoskin.
---
Helmet 2025 -lukuhaaste kohta 26. Kirjassa on itse valittu perhe. Hieman tulkinnallisesti laitan tämän tähän, sillä, vaikka Molly ei itse voi alkujaan valita intiaaniperhettä omaksi perheekseen vaan tulee vankina heimoon, hän voi lopussa itse valita, lähteäkö vai ei?
.png) |
| Kuvakaappaus Goodreads |
.png)
