Anna-Mari Kaskinen
Jouluniloa
Kirjapaja, 2016
46 s.
Lahjaksi sain ystävältä, kirjan tämän valoisan. Joulun iloa, elämän valoa täynnä, on säkeet pienet. Ne koottu on Anna-Mari Kaskisen vuosien mittaan ilmestyneistä teoksista. Kuvat on muokattu shuttershock-kuvista, mitä pidän hieman miinuksena. Itse otetut, tai yleensä vartavasten otetut kuvat, olisivat tuoneet teokseen lisäarvoa, vaikka toki kutitus nytkin tukee runojen luomaa tunnelmaa.
Kuin morsiamet
valkoisissa puvuissa
odottaa metsä,
seisovat lumiset puut
hiljaisuuden rajalla.
Runon kuvituksena on eri värisiä kauriita (?) lumituiskussa. Aukeama on toki kaunis, ja runo sykähdytti. Kuitenkin, kun runossa puhutaan morsiamista, niin kuva piirretyistä kauriiden silhueteista on aika erikoinen valinta.
Vielä tahdon jakaa tämän runon, tämän eriskummallisen, vaikean vuoden lohduksi ja rohkaisuksi. Ollaan lyhtyjä pimeään, ystävän käsiä lähimmäiselle.
Yksikin lyhty
murtaa voi pimeän.
Yksikin liekki
tuo valon lämpimän.
Yksikin käsi
kosketus ystävän,
yksikin sana
on lanka elämän.
...
Pohjoinen-lukuhaaste kohta 25: Viime vuosina julkaistu runokirja.
Helmet 2020 -lukuhaaste kohta 28: Tulevaisuudesta kertova kirja. Laitan tämän tähän, koska kirja kertoo toivosta ja tulevaisuutta ei ole ilman toivoa. Joulunsanoma on sanoma, joka on sanottu Jesajan kirjassa toisin: Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.
Ompun runohaaste sinisenä runokirjana, sillä taivas on sininen ja toivoa täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti