Jean Giono
Mies, joka istutti puita
Alkuteos:L'homme qui plantait des arbres
Suomennos ja jälkisanat: Tuukka Kangasluoma
Basam Books, 1994
42 s.
"Miestä kuunnellessani aloin aprikoida hänen ikäänsä. Yli viisikymmenvuotiaalta hän näytti. No, viisikymmentäviisi, hän sanoi minulle. Ja nimekseen hän sanoi: Elzéard Bouffier. Hänellä oli ennen ollut maatalo alempana tasangoilla. Siellä hän oli elämäänsä elänyt. Ainoan poikansa hän oli menettänyt, sittemin myös vaimonsa. Niin hän oli vetäytynyt yksinäisyyteen, jossa hän nautti elämän hitaudesta, lampaittensa ja koiransa seurasta. Näistä seuduista hän arveli, että maa kuolee, jos puut puuttuvat. Hän lisäsi vielä, että koska hänellä nyt ei ollut tärkeämpääkään tekemistä, hän oli päättänyt vähän kohentaa asioita."
Mies, joka istutti puita on hieno pieni novelli tärkeästä asiasta: Ilman puita maa kuihtuu. Teos on kirjoitettu ikään kuin se olisi aito elämäntarina. Mieheen, joka istutti puita, Elzéard Bouffierin ikä mainitaan muutamaan otteeseen ja kuolemakin. Todellisuudessa tämä on puhtaasti sepitettä, Toisaalta Elzéaradin kaltaisia ihmisiä on olemassa, heitä, jotka istuttavat puita. Puuta tarvitaan, sitä voidaan hyödyntää, mutta jokaista kaadettua puuta vastaan pitäisi istuttaa uusi puu, mieluiten useampi.
---
Pohjoinen 2022 -lukuhaaste kohta 11:Kirjan nimessä on jotain puihin liittyvää
--
Muualla blogeissa:
Tämähän on ihan kuin minun isäni, paitsi että hän menetti ensin vaimonsa ja sitten ainoan poikansa. Hänkin rakasti puita, antoi metsän kasvaa ja raivasi pois vain tuulen kaatamia puita. Epäilen, että hän halaili puita yksinäisyydessään.
VastaaPoistaKirja kuulostaa peräti ajankohtaiselta, niin paljon nykyään puhutaan hiilinielujen tärkeydestä.
Kyllä. itsekin kaipaan metsäkävelyjä, jotka olosuhteiden pakosta ovat vähentyneet. Metsät ovat tärkeitä.
PoistaOlen varmaan joskus kuullut tästä kirjasta. Kiitos muistutuksesta, tämän voisi joskus lukea! Kuulostaa kiinnostavalta.
VastaaPoistaMinä olen joskus kuullut tämän nimen mutta en ole lukenut. Tärkeä aihe!
VastaaPoista