Lucy Maud Montgomery
Jane ja saaren kutsu
Alkuteos: Jane of Lantern Hill (ilmestynyt1937)
Suomennos Sisko Ylimartimo
Minerva, 2013
266 s.
Kansi: Taittopalvelu Yliveto
Takakansikuvauksessa tätä teosta kuvataan ylistyslauluksi unelmille, vaatimattomuudelle ja vapaudelle. Kaipa se aika hyvin on ilmaistu, vaikka teoksessa toki on monia teemoja henkisestä lähisuhdeväkivallasta avioliiton kiemuroihin ja kasvamisesta anteeksiantoon ja yhteisymmärrykseen.
Päähenkilö Jane elää äitinsä kanssa Torontossa yhdessä isoäitinsä kanssa. Äiti on kaunis seurapiiriruusunen, isä on kirjailija, mutta tätä Jane ei tiedä, vaan uskoo isänsä kuolleen. Jane vihaa isäänsä, sen takia, että tämä on hylännyt äidin, äidin, joka on niin kaunis ja suloinen. Sitten koulutoveri paljastaa että isä onkin elossa ja asuu kaukana Prinssi Edwardin saarella. Janen maailma romahtaa. Ja sitten saapuu kirje - isä kutsuu Janen luokseen kesäksi.
Olen lukenut teoksen aiemmin ja postannut siitä Vuodatuksessa näin, joten en tässä enää lähde analysoimaan teosta tämän enempää. Jane ja saaren kutsu on herkkä ja kaunis tarina, jonka kehysten sisällä on kuitenkin vakavia aineksia. Teoksen lopussa suomentaja Sisko Ylimartimo avaa teoksen syntyhistoriaa ja tuo esiin teoksessa lainattujen runojen ja teosten alkuperää. Ja näihin, esim. John Keatsin runoihin olisikin jossain vaiheessa mukava tutustua.
Tällä pääsin Halki Kanadan -matkassani Torontoon.
Pieni Helmet 2026 kohta 20: Haluaisit olla joku kirjan hahmoista. No Janena olisi aika kiintoisaa elää, vaikka tie pihtiotteesta vapaaksi veikin aikansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti