14 helmikuuta 2020

Netta Wallden: Kissa nimeltä Kent!


Netta Wallden
Kissa nimeltä Kent
Mäkelä, 2016

















Alkuasetelma: Hiljaisuus, sitten tuuli ja kadunviertä reunustavien poppeleiden verkkainen keinunta.
Loppunäkymä: Yksi repaleinen poppelinlehti lennähtää kameran linssiin, liimautuu kiinni, kuva haalistuu ja katoaa.

Siinä välissä kuuluu terävä kirkaisu korkeimman kerrostalon kolmannesta kerroksesta, sen kahdeksannesta huoneistosta. Musta kissa, jolla on kaareva häntä, aivan kuin sirppi kävelee kadulla. Kurjetkin lentävät.

Päähenkilö, pieni tyttö on kadottanut kissansa Kentin. Yhdessä Salapoliisin kanssa hän lähtee jäljittämään kissaa, joka jättää jälkensä johtolankoja: mustan karvan, kermakupin, hännänjäljen pölyssä. Kuljetaan Korkeakaupungissa jonne ihmiset ovat muuttaneet Rottakaupungista.

Kerronta on omintakeista, mielikuvituksellista, ei kuitenkaan puhdasta ajatuksenvirtaa.

Miljöö: Joen erottamat ruuhkaiset kaupungit, joista toinen on ihmisten liikakansoittama ja toinen ihmisten hylkäämä, rottien ruuhkauttama paikka, joka nostaa tytön ihon kananlihalle.

Päähenkilöiden askelet kulkevat kuitenkin kohden Rottakaupunkia, sillä kissathan jahtaavat rottia. Siinä ensimmäinen johtolanka.

Rottakaupungissa asuu eräässä tornissa Kurkimies nimeltä Hugo Botta. 

"Hän läjäyttää henkselit paljasta rintaansa vasten, huudahtaa kimeällä äänellä auts! ja viittaa vieraat peremmälle. Kainaloista roikkuva ihomassa jää läiskymään miehen kylkiä vasten.
- Onko tuo hullu? Tyttö supattaa salapoliisin korvaan. Salapoliisi ei vastaa, sillä jotkut asiat ovat sanomattakin selviä." 

Rottakaupungista matka jatkuu ja kaksikko tapaa pianistin, jonka pianon pölyyn on jäänyt kissan muotoinen jälki. Se taas johtaa etsijät Taiteilijakukkulalle, sieltä taas alas etsimään toimittajaa, joka lopulta läväyttää ilmoille etusivun uutisen. Hugo Bottan tieteelliset tutkimukset yhdessä Urpo Rottan tutkimusten kanssa tuovat ratkaisun rottaongelmaan. Hugo Botta on keksinyt keinon, jolla rotat saadaan lentämään, ja kun ne lentävät Rottakaupunki tyhjenee ja osa Korkeakaupungin asukkaista voi muuttaa takaisin joen toiselle puolen.

---
Minä en tykännyt tästä kirjasta. Tämä oli liian surrealistinen teos. Enkä tiedä, onko tämä ihan pienille lapsille suunnattu, sillä Hugo Bottan traaginen kohtalo jättää ikävän sivumaun puhumattakaan lentävistä rotista, joka ainakin minun selkänahkani saa värisemään jo pelkkänä ajatuksena.

Teos on siis suurelta osin surrealistinen, mutta siinä on rivien välissä jotain symbolistakin. Todellisuus on kuitenkin hyvin kaukana ja erityisesti se tulee esille lauseessa: "Kurkiparvi pyrähtää räystään reunalta taivaisiin." Lause toistuu niin teoksen alussa kuin lopussa. Näillä linnuilla tuntuu kuitenkin  olevan tarinassa merkittävä rooli. Kurjet ovat kuitenkin lintuja, jotka elävät suolla eivätkä ne pyrähdä lentoon talojen räystäiltä. Kuitenkin minun täytyy myöntää, että epätodellisuuden taustalla on paloja yhteiskunnallisista todellisuuksista. Näitä on yhdistelty aika erikoisesti ja hieman epärealistisesti, ja saatu näin aikaan näkymä, jonka tarkoituksena ehkä on saada miettimään vaikeitakin kysymyksiä. Pienen lapsen ei kuitenkaan ole näitä realiteetteja hyvä yksinään pohtia,  ehkä tätä pitäisi sitten lukea lapsen kanssa yhdessä keskustellen.

Ei, minä en todellakaan pitänyt tästä kirjasta. Kirjan kansien perusteella, joskin ne nyt luettuani teoksen kuvastavat aika hyvin tarinaa, odotin jotain hauskaa kissamaista tarinaa, mutta mitä vielä. Tästä oli kissamainen kehräävyys kaukana, vaikka tarinaa on kehrättykin ihan erilaisten rahastojen avulla, jos osaan nimiölehden kiitoksia oikein tulkita. Kansikuva, joka on Tanja Mitchelin käsialaa on kuitenkin kiva ja herättää mielenkiintoa. Harmi, että kissa jää tässä tarinassa kuitenkin taka-alalle, salaperäiseksi kulkijaksi, jonka merkitys jäi hieman hämärän peittoon.
....
Kirjan pauloissa oleva on löytänyt teoksesta yksinäisyyden teeman ja uskaltaisi antaa tämän harjaantuneelle lukijalle. Evaria puolestaan ei kokenut kirjaa omakseen, Oksan hyllyllä blogin pitäjä puolestaan piti teoksesta ja sen fantasia- ja unenomaisesta tunnelmasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä roskaa!