Enid Blyton: The Children of Willow Farm!

 

Enid Blyton

The Children of Willow Farm

Dean & Son, 1973 (Alunperin ilmestynyt 1942)

184 s.

Viisikoiden, seikkailujen ja salaisuuksien parissa eläneenä Blyton-lukijana tämä teos oli hyvin toisenlainen ja osoittaa Blytonin moninaiset kirjailijakyvyt. Tässä teoksessa ei ollut sanaakaan seikkailuista tai salaisuuksista, silti tämä oli hyvin mielenkiintoinen teos, jota nautinnolla luin. The Children  of Willow Farm kertoo kaupunkilaisperheestä, joka muuttaa maalle. Perheessä on neljä lasta, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Tämä on jatko-osa teokseen, jossa lapset ovat aiemmin viettäneet aikaa Cherry Tree Farmilla ja tutustuneet maaseutuelämään. He ovat ystävystyneet Tammylan-nimisen "villin" miehen kanssa, joka elää eläinten parissa luonnonoloissa, jossain luolassa, ja jatkavat tätä ystävyyttä myös tässä teoksessa. Tammylan myös varoittaa lapsia, kun nämä kertovat isänsä alkavan kohta heinänteon, koska tulossa on melkoinen myrsky. Isä kun kuulee varoituksen, hän kysyy lammaspaimenelta, mitä mieltä tämä on ja saa saman vastauksen. Vaikka sää on mitä upein, niin näyttää siltä, että myrsky on tulossa. Kyllä luonnossa kulkija tietää merkit.

The Children of Willow Farm kertoo arkielämästä ja käytännöistä maatilalla. Eläintenpidosta, kuten kanojen hoito, lampaiden hoito (perheen nuorin Penny saa hoitaakseen karitsan, jota täytyy syöttää tuttipullolla), hevoset, lehmät, porsaat kaikki vaativat oman osansa ja tapansa. Tammylan myös kysyy lapsilta, millä tavalla lehmän ja hevosen makuulta ylösnousu tapahtuu. Teoksessa käydään läpi heinänkorjuu (lapsuus  tulee mieleen, kun heinäkuorman päällä ajeltiin), vaikka heinänkorjuu ilmeisesti oli kuitenkin hieman toisenlaista englannin maaseudulla kuin Suomessa. (vrt. heinäsuovat/ heinien laitto seipäille) sekä viljanpuinti. Tosin en pystynyt millään näkemään ja mieltämään sitä kuvausta, joka näissä korjuukoneissa oli, sillä ne ei oikein tuoneet mieleeni omasta lapsuudesta tuttua haravakonetta, perunakylvökonetta tai puimakonetta. Pitäisi osata hieman paremmin englantia, mutta en tiedä, olisiko siitä apua, sillä kone, joka leikkaa ja sitoo viljaa menee yli minun ymmärryksen. 

Hauska teos, loppujen lopuksi. Jollain tasolla tämä toi mieleeni Laura Ingalls Wilderin kirjat, vaikka teokset ovatkin hyvin hyvin erilaiset. Maaseutukuvaus, luonto, arkiset puuhat sen tekevät. Arkisista käytännön asioista voi niistäkin kertoa kiinnostavasti ja tämä on hyvin todenmukaista, aitoa ja elävää kuvausta. Aitoa elämää, ei niinkään mielikuvitusta, vaikka henkilöt fiktiivisiä onkin. No, ehkä tässä on ripaus unelmaa, sillä kun vanhemmat miettivät lasten koulunkäyntiä Joulun jälkeen,  laittaako heidät sisäoppilaitokseen, jotta näiden ei tarvitsisi kävellä kurjassa kelissä pitkää matkaa kylässä pidettäville oppitunneille, saavat he kukin Aasin, jolla ratsastaa koulumatkat.

Todellankin, lämminhenkinen kuvaus ydinperheestä lasten näkökulmasta, maatilaelämästä ja luonnon merkityhksestä ihmisen hyvinvoinnille. Tammylan on todellan kiintoisa henkilöhahmo ja lukisinpa mielelläni sen "The Children of Cherry Tree Farminkin ja tähän Willow Farmiin kirjoitetun jatko-osan.

Antikvariaattilöytö, jonka etusivun omistuskirjoitus on Uncle Tonylta Mandylle Hyvän Joulun ja Uuden Vuoden toivotuksin.

 

Teoksessa on hauska, aidosta elinpiiristä kertova kuvitus. 

Ikävä vain, että kuvittajasta ei kerrota mitään.