Niilo Rauhala: Kirkas lumi, jäljetön!

 

Niilo Rauhala

Kirkas lumi, jäljetön

Otava, 2000

92 s.

 

Runokirja, jossa on jotain talvesta on Pohjoinen 2022 -lukuhaasteen kohta 14. Yleensä nämä haasteet menevät kohdallani niin, että luen kiinnstavan kirjan, ja katson sitten, mihin kohtaan haastetta se sopii. Yleensä näin pääsee melko pitkälle, mutta sitten on näitä erikoisempia ja haastavampia kohtia, kuten nyt tämä. Luen runoja silloin tällöin, mutta harvemmin. Täytyi siis etsimällä etsiä joku runokirja, jossa olisi jotain talveen viittaavaa. No, olisi kai, nyt, kun mietin, löytynyt hyllyni runokirjoistakin jotain talveen liittyvää runoutta, mutta minulla oli jostain syystä ajatus, että kirjan kannessa piti olla jotain talveen liittyvää. Se lukutaito, se lukutaito!

No, tässä teoksessa kyllä haastekohta täyttyyi, ei vain kannessa vaan myös sisällössä.

"Hämärän lumisateen keskellä / mustan ojan vesi, / vieras, läpinäkymätön. / Mistä pääsisin sen yli kesän portaille / tuntemaan kätesi lumenkuullon, / valkoisen villan / haavoittumattoman? / Odotus valvoo silmieni yössä, tunnet minut siitä."

Rauhalan runoissa on paljon luontoon liittyvää tematiikkaa. Vuodenajat, päivänkierto, ihmiselämä soljuvat sanoissa. Vahvana sois runojen ytimessä kaipaus ja odotus. Myös paljon symboliikkaa löytyy, vaikeasti tajuttavaa. Kenestä runominä puhuu, kenelle hän puhuu? Kuka on tuo salaperäinen sinä, tai hän, joka runoissa on hyvinkin läsnäoleva?

Rauhala on ammatiltaan pappi, joten ei ole ihme, että runoissa on myös hengellistä ulottuvuutta. Suoraan raamatullisia tai uskonnollisia viitteitä on kuitenkin vähän. Hengellisen ulottuvuuden sitä vastoin voi tulkitsija löytää enemmänkin katsantokannasta ja elämäntilanteesta riippuen.

"Kaukana virran alajoksulla / joku löytää sammuneet kalikat / --- --- 'Näissä on liekin ja veden tuoksu', hän sanoo, / 'nämä ovat pimeitä iltoja varten, / kun mielellä on ikävä ja se haluaa puhua / metsälle ja virralle ja tulelle."

Näitä täytyy lukea ja imeskellä kuin karamellia, totutella makuun, joka ei ole tuttu ja turvallinen, mutta jota ei myöskään heti sylkäise ulos suustaan. Ei näissä runoissa kaikki avaudu hetkessä, jos ollenkaan. Mutta uudelleen luettuna voi jotain löytääkin. Itselleni kolahti heti kertalukemalla tämä pieni ajatelma.

"On kuin jäjjittäisi koiraa, / joka on tullut jo kotiin"

--

Pohjoinen 2022 -lukuhaaste kohta 14: runokirja, jossa on jotakin talvesta