 |
| Kuvakaappaus (Finlandia-kirja) muokattu |
Gwethalyn Graham
Maa ja korkea taivas
Alkuteos: Earth and high heaven
Suomentanut Helvi Vasara
Otava, 1948 (2. painos)
328 s.
"Mahdollisesti se on tapahtunut hänelle ennenkin, sanoi isä kuivasti. - mahdollisesti, saoi Erica. Emmehän me kanadalaiset pohjimmiltamme ole ollenkaan eri mieltä natsien kanssa juutalaiskysymyksestä. - meistä vain tuntuu, että he menevät hiukan liian pitkälle."
Gwethalyn Grahamin Maa ja korkea taivas yllätti minut. Minut yllätti se antisemitismi, mikä vallitsi Kanadassa ja erityisesesti Montrealissa vuonna 1942. Voiko tosiaankin olla ollut niin, että sellaiset kyltit kuin "VALITTU ASIAKASPIIRI" tai "VAIN KRISTITYILLE" olisivat piirtyneet ravintolaan tai hotellin ym. pyrkivälle henkilölle Kanadassa ??? Totta tosiaan. Sitä täytyi selvittää ja todellisuus avautui silmilleni karuna ja järkyttävänä.
En tiedä, onko antisemitismi ollut kirjailijan ensisijainen motiivi tämän teoksen kirjoittamiselle, mutta hyvin vahvana teemana se on teoksen taustalla. Teoksen johdantona on runo-ote:
Vait' sieluni, on heikot aseet sulla, / maa, taivas vanhat on ja voimakkaat. / Oi sielu hetkeksi voi murhe tulla, / kun levon päivät pitkät muistaa saa.
En nähnyt, kuinka poltti lieskat vihan,/ ma nukuin, itkenyt en milloinkaan. / Kun virtaa veri, onnellinen ihan / ma olin, syntymätön maailmaan.
Nyt mietin: miksi? Saa en vastausta; / maan tunnen, ilman päivänpaisteisen. / Vait' sieluni, nää, missä vääryys musta / on vallan saanut, pois' on entinen.
Maan, taivaan kohta horjuu perustus, / ja rintaa turhaan käyvät raastamaan / nyt kauhu, viha, pilkka, suuttumus – /Miks heräsin? Taas milloin levon saan?
A.S. Hausman (teoksesta A. Shropshire Lad)
Maa ja korkea taivas ei ollut helppolukuinen teos, sen tarinankerrontaan oli aluksi vaikea päästä mukaan. Jähmeästä alusta huolimatta lukurytmini tasaantui vähitellen ja aloin nauttia lukemisesta. Kiinnostavuudesta ei ollut puutetta. Aivan lopussa aloin tuntea pieniä kauhun väristyksiä, mihin päin tämä mahtaa kääntyäkään.
Teoksen päähenkilöinä on Erica Drake, englantilainen protestantti, joka isänsä (Charles) tulojen vähentyessä ryhtyi Post-lehden toimittajaksi sekä Marc Reiser joka oli itävaltalainen juutalainen asianajaja.
Se, että Erica ja Marc tapaisivat toisensa ei ollut itsestäänselvyys, sillä
Montrealin seurapiiri jakautuu suurin piirtein kolmeen luokkaan, "ranskalaisiin", englantilaisiin ja "juutalaisiin", eikä eri luokkien jäsenillä ole paljon tekemistä toistensa kanssa, eikä varsinkaan juutalaisten ja toisten ryhmien välillä. Sillä vaikka ranskalaiset ja englantilaiset voidaan hätätilassa yhdistää "ei-juutalaiset nimityksen alaisiksi", tuollainen liitto on omiaan vain eristämään juutalaiset entistä tarkemmin.
No, he kuitenkin tapaavat toisensa Drakejen järjestämässä coctail-tlaisuudessa, johon Marcin tuo Rene. Rene on ranskalainen ja hänen siskonsa Madeline on naimisissa Erican veljen Anthonyn kanssa, joka on kohta avioitumisen jälkeen lähtenyt rintamalle. Ericalla on myös nuorempi sisko Miriam.Erica ja Marc siis tapaavat toisensa, tosiasiallisesti Marc saa sivustaseuraajana katsella muita vieraita kenenkään huomioimatta häntä, kunnes Erica pelastaa hänet. He alkavat keskustella ja viihtyvät toistensa seurassa. Erica haluaa isänsä tutustuvan Marciin, mutta isänsä kävelee tämän ohi kättä antamatta. Ja tästä sukeutuu välirikko Erican ja hänen vanhempiensa välille. Sillä isä ei halua Erican olevan tekemisissä Marcin kanssa ja äitinsä Margaret myötäilee miestään. Iisäänsä Erica pitää joviaalina luonteena, joka loplta kuitenkin taipuisi hyväksymään Marcin, olihan hän hyväksynyt ranskalaisen Madeleinenkin ensivastaaanharaamisen jälkeen.
Erica ja Marc rakastavat toisiaan syvästi, mutta samalla Marc tuntee olevansa esteenä Erican ja tämän isän hyville suhteille. Hän ei halua olla erottavana tekijänä. Voiko heillä olla tulevaisuutta? Marc on sotilaskapteeni, hän saa kutsun armeijaan, joskaan ei Eurooppaan. Yhteistä aikaa on vain vähän jäljellä. Viimeisellä lomallaan Marc lähtee vanhempiensa luokse Ontarion Manchesteriin. Marcinkaan vanhemmat eivät oikein ole suhteen kannalla. Marcin "pelastukseksi" tulee hänen erämaassa lääkärinä toimiva veljensä David, joka saa Marcin näkemään itsensä uudessa valossa.
Maa ja korkea taivas on hieno, ajatuksia herättävä teos, jonka toivoisin pääsevän pois unohduksen suosta.
Tämä on Quebecia, missä olet syntynyt ja kasvanut, ja nämä ovat asioita, jotka muistat, jos sinun täytyy muuttaa asumaan jonnekin muualle - Tienvarren alttarit ja ruiskukkia kasvavat pellot, näköala Okan vuorelta, mistä voi nähdä suuret trappistiluostarin katot ja edelleen yli Ottawa- ja St Lawrence-jokien laaksojen, yli vihreiden saarien ja vehreiden rantojen, sinisen veden, josta erottuu siellä täällä valkoinen purje, ja etäisyydessä häämöttävät siniset vuoret. Muistat kylän --- --- maamiehen, joka ajaa korkeapyöräisiä vankkureita pimeällä kylätiellä iltaisin ja laulaa kotimatkallaan, lokit jotka lentelevtä Gaspén kallioorannoilla, purjeveneet ja kylät ja pitkät kapeat maalaistalot, joita on St. Lawrenceen tien varrella, ja kaikkialla kuuluu yli kaupunkien, kylien ja vihreän maaseudun yli vuorien ja laaksojen, jokien ja järvien, kellojen ääni niiden kutsuessa messuun --- --- Muistat --- ---valkomäntyjen jyrkät, teräväkärkiset ääriviivat mustina lunta vasten, jäätyneitten järvien tasaiset, valkoiset pinnat --- --- Ja muistat Montrealin, tämän pohjoisen kaupungin uskomattoman troopillisen vihreyden kesäisin, vanhat harmaat aukiot, Lafontaine-puiston ...
Erica sanoi mietiväisesti heidän sivuuttaessaan vanhan kivisen maatalon, ja tien toisella puolen olevan männikön: "Kun he touhuavat Kanadan ranskalaisten elämäntavan säilyttämisen puolesta, luulen joskus tietäväni, mitä he puhuvat."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti