Roma Ligocka & Iris von Finckenstein
Punatakkinen tyttö
Alkuteos: Das Mädchen in Roten mantel
Suomentanut Marja Kyrö
WSOY, 2001
Pikkutytöllä on tumma, kihara tukka ja suuret, mustat silmät, joiden ymärillä tummat varjot. Hän on ehkä viisivuotias ja hauraan näköinen. Hän ei huomaa minua. Minun tekee pahaa. Tuntuu kuin istuisin vastapäätä omaa itseäni toisessa elämässä, toisessa ajassa. Katson pientä tyttöä, jollainen minäkin olin kerran, jollainen olisin voinut olla, ja tiedän, että hänellä on kaikkea sitä mitä minulla ei koskaan ollut, mutta mitä minulla olisi pitänyt olla. Onnellinen turvattu lapsuus, kaunis koti ja puutarha, mansikoita, kaakaota ja leluja.
Roma Ligocka, syntyjäään Liebkind, vietti lapsuutensa Krakovan ghetossa, kunnes eräänä päivänä hän pakenee äitinsä kanssa muurin aukosta. Roman tummat hiukset värjätään vaaleiksi, he saavat väärennetyt henkilöpaperit ja saavat majapaikan Kiernikin perheestä, johon kuuluu muun muassa teatterista kiinnostunut tytär Manuela, tämän äiti ja isoäiti. Välillä rouva Kiernik tosin karkoittaa Roman ja äitinsä huoneistosta liian vaarallisina, mutta aina he palaavat "turvapaikkaansa". Roma on huono syömään. Ihmettelenkin lukiessani kuinka hän selviytyy hengissä sodan keskellä, kun muutenkin on vaikea saada ruokaa mistään.
Punatakkinen tyttö on faktaa ja fiktiota sisältä teos. Elämänkerrallinen teos, joka kertoo Roman vaiheet lapsuuden Krakovasta aikuisuuteen Saksan Munchenissa.
Teoksen taustalla on Spielbergin elokuva Schindlerin lista ja siinä oleva punatakkinen tyttö. Odotin, että tästä kerrottaisiin enemänkin, mutta ei. Elokuvaan viitataan vasta aivan lopussa ja hyvin lyhyesti.
Liidunvalkoisena ja horjuen siirryn ensi-iltajuhliin. Ystävätär, Ania, joka on organisoinut vastaanoton Spelbergin kunniaksi, katsoo minua ja hätkähtää. "Se taisi olla sinulle liikaa!" hän sanoo myötätuntoisena ja sulkee minut syliinsä. ---- --- Se olin - minä! saan lopulta sanotuksi. "Se olin minä!" Hän tuijottaa minua ymmärtämättä mitään. "Mitä sinä tarkoitat - 'se olin minä'?" "Se punatakkinen tyttö. Elokuvassa. Ei, ei elokuvassa. Todellisuudessa. Oikeasti!"
Roma on halunnut unohtaa. Nyt hän haluaa muistaa, kertoa kaiken.
Punatakkinen tyttö on vahvasti kerrottu tarina. Tarina siitä, mitä oli olla juutalainen toisen maailmansodan aikaisessa Euroopassa. Mitä oli olla hyljeksitty, pelokas pikkutyttö, vailla turvallisuutta. Minua kuitenkin häiritsee se mielikuva, mikä annetaan takakkannen tekstissä "Hän tunnisti olevansa pieni punatakkinen tyttö, joka vilahti elokuvan dokumenttiosuudessa". Minun täytyi hieman selvitellä tätä. En ole nähnyt elokuvaa, joten en osaa sanoa, sen dokumenttiosuudesta mitään, mutta punatakkisesta tytöstä löysin tiedon "punatakkisen tytön" näyttelijästä.
Ymmärtääkseni kyse onkin enemmän siitä, että Roma identifioitui tuohon punatakkiseen tyttöön omien kokemustensa kautta. Ei niin, että hän todella olisi ollut elokuvassa. Mutta tämä seikka tekee tosiaan hieman epävarman olon siitä, mikä on totta ja mikä sepitettyä. Lavastuksella kun on Roman elämässä muutenkin suuri rooli. Hänestä tuli näytelmäkirjailija, taiteilija, lavastaja. Roma on Roman Polanskin serkku. Valokuvat kerronnan lomassa luo kuitenkin autenttisuutta ja todellisuuskuvaa kerrontaan. Kokonaisuutena tämä ei kuitenkaan ole dokumentaarinen elämänkerta. Kansiliepeessä tuodaan esiin, että saksalainen Des Spiegel mainitsi tämän teoksen ilmestyessä tärkeimmäksi faktaa ja fiktiota sisältäväksi teokseksi.
Mikä on kerronnallisesti kiintoisaa, on se, että vaikka teos on juutalaisesta, ei juutalaista kulttuuria juuri tuoda esille, vaan enemmänkin kristillisiä aiheita, kuten kristilliset juhlat. Roma käy esim. katolista koulua. Myös kommunismin tuloa Puolaan kuvataan ja sitä, miten se vaikutti Roman elämään.
---
Pohjoinen 2025 -lukuhaaste kohta 15. Kirjassa ollaan eristyksissä
Helmet 2025 kohta 24. Kirjassa tehdään laittomuuksia