Veikko Haakana: Unien kirja!

 

Veikko Haakana

Unien kirja

Karisto, 2011

200 s.

Kun Vekku oli aivan pieni mutta emosta jo vieroitettu, kanneksin sitä repussa kesäisillä retkilläni. Hilla-, sieni- ja puolukkaretkillä se oli aina mukana ja oppi varhain jänkien ja metsän hajut. Myös tammukkapuroilla se kanssani kulki ja oppi selviytymään vaikeisa pounumattäiköissä ojankorvissa omin neuvoin. Jokaisella yhteisellä retkellämme se oppi kokemastaan ja piti myös oppinsa muistissaan. Siitä kehittyi kylän paras lintukoira, ja niin hyvä se lopulta oli, että minua kadehdittiin sen tähden. Minua kadehdittiin siksi, että hyvän koirani avulla sain niin paljon saalista, metsän kanalintuja riekosta aina suuriin ja painaviin ukkometsoihin --- Sain metsän riistaa enemmän kuin toiset, ja vaikka yritin pitää saaliini salas, se tuli tietoon. Niin iti ja versoi kateus  ihmisten mielissä. Kun kateelliset ihmiset eivät minulle itselleni mitään voineet eivätkä voineet kateuden kasvulle itsessään, joku heistä oman kateutensa myrkyttämänä pahoinpiteli koirani hengiltä.

Sydäntäsärkevä oa Vekku-koiran kohtalo. Myrkyistä pahinta kateuden vihreä happo. En yhtään ihmettele, että kirjailija yhä uudestaan jauudestaan näkee unta erätoveristaan. Veikko Haakanan Unien kirja käsittää neljä erilaista unta, unta, jotka toistuvat yhä uudestaan ja uudestaan. Itsekin näen unia, joiden teemoissa on toistuvia asioita. Se, millä tavalla ne liittyvät elettyyn elämään onkin sitten eri asia. Veikko Haakanan Unien kirja valottaa jonkin verran unien mystista maailmaa ja sitä, millä tavalla eletty elämä, koetut tilanteet saattavat vaikuttaa yölliseen unimaailmaan.

Kerronta on sujuvaa, mutta unien tapaan hieman mystista, surrealistista. Unet ja todellisuus liippaavat toisiaan ja risteävät kerronnassa ja välillä miettii, kertooko kirjailija nyt todellisesta elämästä, kunnes tulee huomautus: "valveilla ollessa" tai "siinä unessa". Hyvin kiehtova teos, jossa on myös paljon luonnon merkityksellisyydestä ihmisen hyvinvoinnille. Todella syvällistä kerrontaa, jossa on niin lyristia kuin prosaistiakin. Karua kauneutta, riipaisevaa kolhiintuneisuutta ja ymmärtävää elämän filosofiaa, puhumattakaan perimmäisistä elämän arvoista.

Kun polku on löytynyt, kiitän sitä vanhaa petäjää siellä kummulla siinä unessa. Valveilla kunnoitan ja kiitän kaikkia vanhoja puita ja erityisesti petäjiä. Kun olen kulkenut niiden ohi monilla metsäretkilläni, olen muistanut taputtaa niiden runkoja, muistanut kiittää sillä tavalla sitä unipuuta, erästä todellista puuta, kaikkia puita, koko puukansaa... Nyt vanhana istuksin kesäisin usein asuinalueeni laidalla kasvavien järeiden mäntyjen juurella. Tuntuu, että sellainen istuminne parantaa selän kipua ja hartioiden pakotusta.

..

Teoksessa on paljon sanastoa, joka lienee erävaeltajille, Pohjoisen asukeille tuttua, mutta minulle tuntematonta, kuten kynsitulet. Kertoisikohan joku, mitä sillä tarkoitetaan.

---

Helmet 2022 kohta 20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä. Unessa voi omata monenlaisia kykyjä